Sole Azul: Quasi tango

373
lukukertaa
Cover art: Tiitus Petäjäniemi ; Cover design: Aarni Ylinen.

2019 Eclipse Music ECD-201980

1.Hetkinen (Harri Kuusjärvi)
2.Alaovella (Harri Kuusjärvi)
3.On haaveet haaveita (Harri Kuusjärvi)
4.Ne muut (Eero Tikkanen)
5.Umay? (Ville Vokkolainen)
6.Azulin iltapäivä (Harri Kuusjärvi)
7.Koska pasahtaa (Harri Kuusjärvi)
8.Mielen laulu (Harri Kuusjärvi)
9.Sole tango (Harri Kuusjärvi)
10.Lapin tango (Unto Mononen)

Songs 2-3 and 7-8 composed to lyrics of Jaakko Laitinen.

Recorded 1/2018 by Abdissa ”Mamba” Assefa in Villa Lill Kalvik, Helsinki
Mixed by Abdissa ”Mamba” Assefa in Ambience Studios, Helsinki
Mastered by Petter Ericsson in Studio Epidemic, Gothenburg
Produced and arranged by Sole Azul

Arvio: 4,5 tähteä

 

Vastustamaton jazztangolevy. Tai sitten ”tango”, Sole Azul näet taikoo tästä argentiinalaisten leipälajista ihan oman mielikuvituksellisen maailmansa. Se kantaa genren latinalaiset juuret valtameren yli kauas Pohjolaan, tervehtii samalla suomalaista tanssilavakulttuuria ainakin nostalgisen hävähdyksen verran ja kauniiksi lopuksi laatii ihan oman reseptinsä tuomalla jazzilliset vapauskäsitteet rikastamaan ja laventamaan musikkia.

Sole Azulin oma ääni pohjautuu kolmen monipuolisen muusikon osaamiseen ja elämänkokemukseen. Haitaristi Harri Kuusijärvi, saksofonisti Pauli Lyytinen ja basisti Eero Tikkanen tahoillaan jo kovin monenlaista musiikkia luoneita taitureita. Taustalta löytyy hurjia ja hurmaavia yhtyeitä, esimerkiksi sellaisia kuin Elifantree, Koutus, Mopo, Mikko Innanen 10+, Ville Vokkolainen & Kadotettujen Paratiisi, Magnetia Orkesteri, Sigurdur Rögnvaldsson’s Dark Forest, Raoul Björkenheim eCsTaSy, Equally Stupid…

Siinä tuli peitettyä jo vaikuttava ala luovinta suomalaista jazzia ja vähän muutakin. Yhdenlainen luova kokeilu on myös Sole Azul: tulee testattua miten tangon voi omia, tehdä siitä tyystin persoonallista musiikkia.

Eikä lopputulokseen ole mitään sanomista. Tangon kunniaa ei tahrata, mutta samalla otetaan suuria vapauksia, ja nimenomaan loikat jazz- ynnä muuhun omintakeiseen improvisaatioon kirvoittavat turhat kahleet. Pidä perinnöstä kiinni, mutta lähde lentoon, on ollut reseptinä.

Hurjana tämä perinnetietoisuuden ja täysvapauden yhdistelmä soi esimerkiksi Umay?-kappaleessa. Tämä Ville Vokkolaisen sävellys on levyn toinen lainakappale Unto Monosen Lapin tangon ohella. Monos-klassikko puolestaan saa herkän ja tunteellisen luennan, ja ankkuroi trion kauniisti Suomi-juurilleen.

Levyn muita kaunosieluisia herkkupaloja ovat Tikkasen Ne muut -valssi ja Kuusijärven Mielen laulu -balladi, tangoankeuden huipentuma puolestaan Azulin iltapäivä, joka kertoo yhtyeen syntymytologiaan liittyvästä soitinten ryöväytymisestä mainitun argentiinalaisen pikkukaupungin taukopaikalla. Jazzin kautta lähestyvät voisivat ottaa koekuunteluun vaikkapa Koska pasahtaa -kappaleen, jossa improvisaatio kukkii rehevänä Tikkasen ja Lyytisen soolo-osuuksissa.

Levyn kappaleista neljä Kuusijärvi on alunperin säveltänyt Jaakko Laitisen teksteihin, mutta nyt nekin kuullaan instrumentaaleina. Sole Azulin muusikot osaavat kyllä kertoa tarinoita ilman sanojakin, ja siitä itse asiassa onkin kysymys: bändillä on tarina, levyllä on tarina, ja jokaisella kappaleella omansa. Kulttuurien ja musiikkikulttuurien ristivalotus, herkulliset juonenkäänteet, yksilöllisyyden ja vuorovaikutuksen värähtely limittäin ja lomittain, näistä syntyy Sole Azulin voima ja kunnia.