Rinne, Annimaria: Jälkeenpäin

619
lukukertaa
Kuva & graafinen suunnittelu: Antti Hannuniemi.

2018 Alba Records ABACD 19

1.Kuinka tietää voin (How can I be sure) (Edward J. Brigati Jr., san. Felix Cavalieri, suom. san. Irina Englund)
2.Linnut (Tero Saarti, san. Aale Tynni)
3.Kesäaamu (Esa Pethman, san. Esko Elstelä)
4.Puut (Raimo Salmiheimo, san. Sami Parkkinen)
5.Pienen hetken en (Seppo Kantonen, san. Timo Kiiskinen)
6.Tuutulaulu (Otto Donner, san. Matti Rossi)
7.Jälkeenpäin (Pekka Tegelman, san. Aila Meriluoto)
8.Sade (Tero Saarti, san. Aale Tynni)
9.Kaikki minkä tekee (Seppo Kantonen, san. Timo Kiiskinen)
10.Aamu-usva (Lasse Mårtenson,san. Jukka Virtanen)
11.Hämmennys (Tero Saarti, san. Aale Tynni)

Sovitukset Mikko Hassinen, paitsi 5 ja 9 Seppo Kantonen.

Annimaria Rinne (laulu), Mikko Hassinen (rummut), Tero Saarti (trumpetti), Manuel Dunkel (saksofoni), Seppo Kantonen (piano), Vesa Ojaniemi (basso).

+ 4, 6: Matti Tegelman (laulu)

Viulut: Laura Airola, Sari Deshayes, Tiina Paananen, Leena Tuomisto-Saarikoski, Maarit Kyllönen, Jukka Mertanen. Alttoviulut: Janne Saari, Pasi Kauppinen. Sellot: Janne Aalto, Mikko Pitkäpaasi.

Äänitys, miksaus ja masterointi: Markku Veijonsuo, Varisteteles Studios, Helsinki, 2017
Tuottaja: Annimaria Rinne
Vastaava tuottaja: Erkki Nisonen

Arvio: 4 tähteä

 

Erinomainen laulelmalevy. Tai kuten Annimaria Rinne itse sen täsmällisemmin sanoo: tavoitteena oli yhdistää kolme elementtiä, laulelman perinteestä kiinni pitävä laulu tiukassa tuntumassaan jazzkvintetti, ympärillään klassiset jouset.

Laulelmallisuus tarkoittaa tässä samalla luontevuutta, laulamisen luonnollisuutta. Tekniset temput ja pinnistely ovat kaukana poissa, Rinne tavoittaa suoran ja pelkistetyn kauniin ilmaisun, ja samassa moodissa pysyttäytyy myös muutamalla kappaleella vieraileva laulaja Matti Tegelman.

Rinteen altto on tekstien lämmin tulkki. Sanat ovat peräisin noin puoliksi Timo Kiiskisen ja Jukka Virtasen kaltaisilta lauluntekstien ammattilaisilta, puoliksi ”oikeilta” runoilijoilta (Matti Rossi, Aale Tynni, Aila Meriluoto). Säveltäjiä on lukuisa joukko, mutta se ei missään nimessä hajota kokonaisuutta, siitä pitää sovituksista vastaava Mikko Hassinen huolen, tukenaan kaksi kappaletta sovittanut Seppo Kantonen. Kotimaisiin säveltäjiin yhtä poikkeusta lukuun ottamatta luottava kokonaisuus pitää sisällään teoksia mm. sellaisilta konkareilta kuin Esa Pethman, Otto Donner ja Lasse Mårtenson, mutta hyvin merkittävässä roolissa ovat myös Rinteen yhtyeen muusikot: Kantoselta on mukana kaksi sävellystä, Tero Saartilta kolme.

Se ulkomainen poikkeus on amerikkalaisen Young Rascals -yhtyeen tuotantoa. How can I be sure ilmestyi vuonna 1967, ja viisi vuotta myöhemmin teinipopparina markkinoitu David Cassidy teki oman versionsa, mutta Euroopassakin innostuttiin huolella. Ranskalainen Nicoletta ylsi versiollaan huimaan myyntimenestykseen, englantilainen Dusty Springfield teki oman tulkintansa ja suomeksikin kappale saatiin vuonna 1974 Irina Milanin laulamana. Siinä on jo monta vahvaäänistä laulajaa, mutta Rinteen pehmoisempi versio ei häviä näille, sekin kannatti vielä tehdä.

Hetkittäin jazzillisuus valtaa enemmän alaa laulelmallisuudelta, esimerkiksi Tuutulaulun pianovälikkeessä ja useassa trumpetti- tai saksofonisoolossa. Genrerajojen kevyt ylittely ja painopisteiden muutokset ovatkin albumin voimavara. Ennen kaikkea nyt on onnistuttu luomaan tasapainoinen taiteellinen (taiteellisviihteellinen?) kokonaisuus, jossa monet sanoittaja-, runoilija-, säveltäjä- ja muusikkoäänet asettuvat luontevasti Rinteen ehyen maailman osasiksi. Vaikka laulaja ansaitsee päähuomion, en malta olla ylistämättä sitä kypsyyttä, jolla jazzyhtyeen virtuoosit malttavat malttaa, pitää fokuksen kirkkaana ja sormensa aisoissa. Monen monta osasta on napsahtanut tässä projektissa täsmälleen oikealle paikalleen, ja näin on siis syntynyt (sanoinkos sen jo?) erinomainen laulelmalevy.