Salokoski, Emma: Ligger du fortfarande i sängen!

352
lukukertaa
Photos and cover art: Tero Ahonen.

Emma Salokoski & Ilmiliekki Quartet
2018 Svart Records SVART179CD

1.På stigar (Salokoski)
2.Du lyckligt lottade (Prättälä)
3.Allt är mitt (Pohjola)
4.Bygg dig inga broar (Prättälä)
5.Var inte rädd för mörkret (Salokoski)
6.Zigenerskan (Pohjola)
7.Egoisten (Louhivuori)
8.Spelmannen (Salokoski)
9.Ensam är jag ej mer (Louhivuori)

Emma Salokoski (vocals), Verneri Pohjola (trumpet), Tuomo Prättälä (piano), Antti Lötjönen (bass), Olavi Louhivuori (drums).

Recording and mixing: Markus Bonsdorff
Recorded at Kallio-Kuninkala Studio and Sonic Pump Studios
Mastered by Svante Forsbäck

Arvio: 3,5 tähteä

 

Ensinnäkin näistä täydet pisteet: 1. levy on ruotsinkielinen, mutta tekstivihkossa on alkukielen lisäksi käännökset suomeksi ja englanniksi, mikä on loistavaa yleisönpalvelua, 2. Ilmiliekki Quartet on levyllä loistokas, kaikessa vähäeleisyydessään, kaikki soittajat tiedostavat että jazzlaulelmalevyllä korotetaan laulut ykkösiksi, keskitytään tukemaan laulajaa tekstien tulkinnoissa. Soitinsovituksiltaan eli lopulta tilankäytöltään ja tunnelmaltaan levy on täyosuma.

Laulamisen kanssa minulla onkin sitten vähän hankalampaa. Välillä yhteys Emma Salokosken tulkintaan löytyy, välillä ei ollenkaan.

Tämä on tietysti täysin yksilöllistä, joku toinen kokee asian aivan eri tavalla. Juuri laulaminen on musiikinteossa suorinta mahdollista kommunikaatiota ihmiseltä ihmiselle. Henkilökohtaisesti joka tapauksessa kuulen niin, että kun Salokoski pysyttelee matalalla tai keskirekisterissä, hän puhuttelee minua(kin). Mitä korkeammalle laulaja kohoaa, sitä enemmän vieraannun, enkä koe soundia miellyttäväksi, vaan voimattoman ohueksi ja pingoittuneeksi.

Sävellyksissä on kolme Salokoskea, kaksi Prättälää, Louhivuorta ja Pohjolaa, ja sävellyksellisesti tämä onkin erinomainen laulukokoelma. Useampi kuuntelukerta avaa tuntumaa laulujen kestävyyteen, pito havaitaan hyväksi ja koukut tarttuvat kiinni jo muutaman kuuntelun jälkeen.

Verneri Pohjolan trumpetti on soittimista se, joka saa muutamassa kappaleessa nousta Salokosken rinnalle aitona solistisena ja improvisatorisena äänenä. Vaikuttavimmillaan Ilmiliekin luoma melankolinen maailma onkin Allt är mitt -laulun instrumentaaliväliosassa. Heti perään Bygg dig inga broar saa voimansa Pohjolan trumpetti-improvisaatiosta, kuin myös laulun ja trumpetin vuoropuhelusta ja lopun yhteisyydestä. Tuomo Prättälän piano soi voimallisena hyvin ehjässä, pelkistetyn kauniissa Var inte rädd för mörkret -teoksessa ja pääsee hyvin esille myös Zigenerskan-biisin jäntevässä välikkeessä. Levottomasti ja leikkisästi häilyvä Egoisten rikkoo albumin melankolista pintaa, mutta heti perään tunteikas Spelmannen osoittaa missä sittenkin on Salokosken ja Ilmiliekin yhteistyön vahvin alue. Se on täsmälleen siellä missä hallitsevat tunneilmaisu, melankolia, vähäeleisyys ja pelkistäminen, hallittu harmaan sävyillä maalailu.