Brötzmann/Aaltonen/Kowald/Vesala: Hot Lotta

1158
lukukertaa
Cover art: Erik Uddström, Eki & Co. Reissue layout by Ville Angervuori.

2018 Svart Records SRE253CD

1.After pam-pam (Vesala)
2.For deep deep Finnish forest cymbal governor (Kowald)
3.Kippis (Brötzmann)
4.Hot Lotta (Aaltonen, Kowald, Brötzmann)

Recorded 4/1973 at Finnvox Studios, Helsinki, Finland
Originally released on PSO, Blue Master as SPEL 306 (1974)

Bonus – YLE Studio session
5.Josef Nisunen (Aaltonen, Brötzmann, Kowald, Vesala)
6.Sleep well (Aaltonen)
7.For deep deep Finnish forest cymbal governor (Kowald)
8.After pam-pam (Vesala)
9.That’s the question (Brötzmann)

Previously unreleased studio session. Recorded 4/1973 at Liisankatu Studios, Helsinki, Finland by the Finnish Broadcasting Company (YLE). Originally produced for YLE by Matti Poijärvi.

Juhani Aaltonen (left channel) (tenor saxophone (1, 2, 4, 5, 6, 7, 9), flute (3, 6), piccolo flute (1, 4, 8, 9), Peter Brötzmann (right channel) (tenor saxophone, alto saxophone on 2), Peter Kowald (double bass), Edward Vesala (drums, percussion, whistle on 2, 3).

Reissue mastered 3/2018 by Jaime Gomez Arellano, Orgone Studios

Arvio: 4 tähteä

 

Suomalaisen freejazzin kuvastossa ikoniseksi muodostuneen Hot Lotta -projektin muusikoista Edward Vesala kuoli vuonna 1999, Peter Kowald vuonna 2002. Vapaan jazzin arkkiatri Peter Brötzmann vierailee edelleen varsin tiuhaan Suomessa, ja Juhani Aaltonen tekee hänkin ikämiessarjassa jatkuvasti syvää jälkeä mm. Nordic Trinity -yhtyeen kanssa.

Alkuperäiseen Hot Lottaan (PSO 1974) verrattuna Svart Records -julkaisu on kuin uusi. Merkittävää lisäarvoa tulee kahdelta suunnalta: kansivihkossa Lotta-workshopia taustoitetaan sekä aikakauden lehtileikkeillä että Harri Uusitorpan tuoreella tekstillä (joka perustuu lähinnä Brötzmannin ja Aaltosen haastatteluihin ja kovin hatariin muistikuviin), lisäksi levyllä soi bonuksena alkuperäisen Finnvox-levytyksen perään YLEn studiossa tallennettu sessio.

Saksalais-suomalainen workshop sai alkunsa Goethe-instituutin aloitteesta, instituutille idean taas syötti mitä todennäköisimmin Vesala. Brötzmann ja Kowald saapuivat Suomen ilman sen kummempaa ennakkosuunnittelua. Musiikki kehkeytyi paikan päällä, ja lähes poikkeuksetta kokonaan kollektiivisesti improvisoituna, vaikka säveltäjämerkinnätkin ovat kappaleille löytyneet.

Ryhmällä oli useita esiintymisiä Helsingissä, ja pieni kiertuekin, joka kattoi Espoon, Hämeenlinnan, Jyväskylän, Porin, Tampereen ja Turun. Vierailun päätteeksi mentiin Finnvoxin studioon työstämään Hot Lotta -levyä, mutta sitä ennen YLEkin oli ehtinyt tallentamaan projektia nyt bonuksena kuultavan session verran omassa studiossaan.

Nelikolla on siis ollut työntäyteinen puolitoistaviikkoinen. Jo YLE-sessio on raisua menoa, ja viimeistään Finnvoxin finaaliin mennessä yhteys muusikoiden välille on löytynyt. Brötzmannille tyypillisesti musiikki on enimmän aikaa kiihkeää, hurjaa ja äärienergistä, mutta riittävissä määrin toteutetaan myös freejazziin kanonisoitunutta vaihtelevuutta ja draamanrakentamisen taitoa. Huimin näyte tästä on 24-minuuttinen nimikappale, jonka aikana käydään jos jonkinlaisissa tiloissa.

Brötzmann oli Suomi-episodin aikaan jo meritoitunut, joskin ristiriitaisen vastaanoton saanut kova nimi, Vesala taas vasta kansainvälisen läpimurtonsa kynnyksellä. Soivasta lopputuloksesta ei ole kuitenkaan aistittavissa mitään mestari-kisälli-asetelmaa. Nuorten miesten pientä ylemmyydentuntoa saksalaisilla saattoi olla, mutta lopulta he eivät olleet saapuneet Suomen opettamaan, vaan soittamaan. Toisaalta musiikista ei havaitse sitäkäkään tasoitusta, jonka germaanit antoivat antautumalla kiertueen aikana pontevasti suomalaisen vodkan pauloihin, siinä missä Vesala ja Aaltonen jakoivat kuskinhommat.

Molemmissa sessioissa toiminta on keskittynyttä, tiiviin yhteyden löytävää ja dramaattista. Suomalais-saksalainen ekspressionismi puree täydellä teholla näin 45 vuoden viiveelläkin.