Takalo, Arttu: L’Alliance Takalo

561
lukukertaa
Artwork by Aura Kotkavirta ; Lay-out by Japa Mattila.

2017 Rockadillo ZENCD 2165

1.Rue de Rivoli
2.Kfé
3.Le code
4.It might even snow for us
5.Mountains of costly nonsense
6.La nuit massive
7.Fame
8.Chasing monsters
9.End of summer
10.Geishasongdingdong

All tunes composed and arranged by Arttu Takalo.

Arttu Takalo (electronic vibes, xylophone, glockenspiel, keys, programming, samples, percussion, vocoder), Niko Kumpuvaara (accordion), Ville Herrala (double bass), Ville Pynssi (drums)

with

Jaska Lukkarinen (Loota percussion, samples, Roland-SPDSX), Tuukka Haapaniemi (bass (voice), vocals, synth bass), Varre Vartiainen (guitar).

Produced by Arttu Takalo
Engineering, samples, soundscapes and whistling by Speedy Saarinen
Mixed by Speedy Saarinen and Arttu Takalo at Mediagents, Helsinki
Mastered by Svante Forsbäck at Chartmakers West, Espoo

Arvio: 3,5 tähteä

 

Arttu Takalon sooloura etenee vakaasti raiteillaan. Multi-instrumentalisti ja sovittajamestari hioo hiomistaan, väkertää omaa musiikkiaan sinnikkäästi käsityöläisen ylpeydellä. Takalo on pienten musiikillisten novellien mestari.

Takalon stailin tunnistaa heti ja helposti, mutta aina sitä jotakin uuttakin on matkaan tarttunut. Tällä kertaa esimerkiksi Tuukka Haapaniemen ihmisäänellä ”soitettu” basso on uusi vaikuttaja muutamalla kappaleella. Sekin on yksi osoitus vanhasta peruslähtökohdasta, orgaanisen ja synteettisen, elävän ja teollisen, akustisen ja sähköisen yhdistämisestä. Takalo on urbaani maalainen, ja päälle ylpeästi kansainvälinen suomalainen.

Ranska ja englanti ovat nimitasolla kielet, mutta Takalon instrumentaalimusiikki nousee pariisilaishenkisen haitariavauksen jälkeen ylemmäs horisonttiin.

Takalo on levyllä vähään tyytyvä askeetikko, suurin osa kappaleista etenee jotensakin vaatimattomien teemojen varassa, ja toistoa on varmasti riittämiin. Olennaista taitavat olla tunnelma, sfääreihin uppoamisen ja pysähtymisen hetket. Elektroninen luomuekstaasi tavoitteena?

Kfé ja Mountains of costly nonsense ovat niitä kappaleita, joissa Takalo ottaa tilaa jazzillisille vibrafonisooloille, tässä ympäristössä yllättävänkin runsaille ja vuolaana virtaaville. Famessa on energiataso korkealla, mutta säveltäjä määrää Niko Kumpuvaaran haitarin jankkaamaan. Chasing monsters on vielä rajumpi sähköinen ja säröinen yhdenriffin ihme, Le code ilmeinen tv-sarjan tunnari. End of summer tavoittaa syksyn vääjäämättömyyden tunnelmia Ville Herralan basson ja Varre Vartiaiselle harvinaisen kaunosointisen kitaran voimin. Monenlaista siis, mutta yhtenäistävä Takalo-leima löytyy jokaisesta yksittäisestä tuotteesta, ja sepä onkin umpityylikästä pohjoismaista designia se.