Syrjänen, Saxman: Mojomen

506
lukukertaa
Photography: Jussi Lassander ; Cover design & layout: Japa Mattila.

Saxman Syrjänen & Jukka Gustavson: Mojomen
2017 Rockadillo Records ZENCD 2166

1.Mojomen (Gustavson)
2.Marching free (Gustavson)
3.Just another band from Hoochie Koo (Gustavson)
4.Black olives (Syrjänen)
5.Beauty and the blues (Gustavson)
6.Giants and dragons (Gustavson)
7.Inspired by & dedicated to (Gustavson)
8.Fulltime blues (Gustavson)
9.Giant waterbus (Syrjänen)
10.Closing time (Syrjänen)

Panu ”Saxman” Syrjänen (saxophones, horn arrangements), Jukka ”Jack Mc” Gustavson (lead vocals, Hammond A 100 organ, Kurzweil Forte keyboard), Janne Rajala (Fender bass, upright bass, backing vocals), Leevi Leppänen (drums, percussion, backing vocals).

Guest musicians: Jarmo Nikku (guitars, guitar arrangements), Mikko Koponen (trumpet, fluegel horn).

Arrangements by Mojomen
Recorded and mixed 4-6/2017 by Panu Syrjänen & Leevi Leppänen at Studio Stadi, Helsinki
Mastered by Pauli Saastamoinen at Finnvox Studios, Helsinki
Produced by Panu Syrjänen

Arvio: 3,5 tähteä

 

”Our saxman tributes King Curtis, the organ loves Jimmy Smith”.

Siitä vähän suuntimia Saxman Syrjäsen ja Jukka Gustavsonin yhteispeliksi merkityllä levyllä. Ollaan siis hikisen rytmibluusaavan grooven ja muhevien soundien äärellä. Tämä on svengimusiikkia, jota sopi hytkytellä, jos nyökyttely ja jalan vispaus ei riitä.

Samalla tuo lainaus kertoo, että Jukka Gustavson on tehnyt uusia lauluja nimenomaan tätä yhtyettä ajatellen. Kaikkiaan mukana on viisi laulettua biisiä, ja ne ovat kaikki Gustavsonin käsialaa. Lisäksi Jukka on tehnyt kaksi instrumentaalia Syrjäsen kolmen vastaavan kaveriksi.

Mojomen on rento levy. Se on tyystin toista laitaa kuin Gustavsonin tiukimman progekauden maailmantuskaiset ja musiikiltaan hyvin kunnianhimoiset työt. Gustavson on viime vuosina ollut hyvin aktiivinen ja monessa mukana, ja minusta on todella hienoa, että pääsemme kokemaan myös tämän mutkattomuuden ajan, jossa esiin purskahtaa nöyrä ja vilpitön rakkaus omiin rytmimusiikillisiin juuriin.

Samalla on todettava, että materiaali ei ole kauttaaltaan vallan ihmeellistä. Laulubiiseistä eniten sykähdyttää Giants and dragons, jossa on sielukkuutta ja samalla helposti sulavassa muodossa häivähdys klassisen progen taiasta. Nimikappale ja Just another band from Hoochie Koo ovat esimerkkejä kevyestä eikä niin kovin ikimuistoisesta rallattelusta, ja samalla tavalla ovat käyttömusiikkia myös simppelit, grooven ylivoimaan uskovat instrumentaalit. On kuitenkin painokkaasti todettava, että bändi soittaa mallikkaasti pitkin matkaa. Mukava kuulla pitkästä aikaa Leevi Leppäsen jäntevää työskentelyä, Janne Rajala puolestaan heittää kehiin kovan soolon Beauty and the blues -biisissä, joka kulkee muutenkin komeasti. Gustavson laulaa kautta linjan vahvasti ja urut svengaavat intohimoisesti. Entäs sitten Syrjänen, no, hänhän on ihan kuin King Curtis!