Ruokangas-Estola-Roland

395
lukukertaa
Cover art: Heikki Ruokangas.

2017 Alba ABCD 408

1.Boat voyage (Ruokangas)
2.Grip de sip (Ruokangas)
3.Change of thought (Ruokangas)
4.Alone together (A. Schwarz)
5.Sailfish (Ruokangas)
6.How deep is the ocean (I. Berlin)
7.Autumn is almost here (Ruokangas)
8.Nestori (Ruokangas)

Heikki Ruokangas (guitar), Jakob Roland (double bass), Olli Estola (drums).

Recorded 10/2016 at Villa Viena by Jussi Heikkinen
Mixed and mastered by Jyrki Rehell
Executive producer Erkki Nisonen

Arvio: 3 tähteä

 

Suomalais-tanskalainen trio pitää sisällään kaksi Oulun soittajaa, kolmekymppisen kitaristi Heikki Ruokankaan ja viitisen vuotta varttuneemman rumpali Olli Estolan. Basisti Jakob Roland on arvaukseni mukaan löytynyt Estolan kontaktien kautta, kummatkin kun ovat saaneet osan musiikillisesta koulutuksestaan Kööpenhaminassa.

Ruokankaan johdolla trio tarjoilee jäntevää modernia kitarajazzia, jossa perusasiat eli harmoniat, melodiat ja rytminkäsittely ovat kohdillaan, mutta soundimaailma tökkää ajoittain meikäläisen korvaan. Minun makuuni Grip de sipin kitarasynasoundit ovat kertakaikkisen hirveitä, harvoin on pelkällä soundilla saatu näin täysin tuhottua muutoin aivan toimiva kappale. Musiikissa monet asiat ovat makuasioita, ja nämä soundiasiat ovat niitä aivan erityisesti, mutta pakko oli nyt tämä asia ilmaista. Enkä nyt tarkoita että kaiken pitäisi olla kuten Ruokankaan ja Rolandin kaksistaan esittämässä Alone together -kappaleessa, jossa kitara soi niin kovin nättinä ja pelkistetyn luonnollisena. Muutamassa kappaleessa Ruokangas käyttää lievästi säröistä soundia (esimerkiksi Sailfish, How deep is the ocean), jolle en myöskään antaisi ihan täysiä pisteitä: soundi on likainen, mutta turhan ohut, voima puuttuu tykkänään.

Paljon höpötystä jostain ihme soundeista, mutta kun esteettinen vaikutelma tökkii, on vaikea innostua paneutumaan soinnin takaa löytyvään sisältöön.

Alone togetherin ohella Autumn is almost here on kappale, jossa ulkomusiikilliset tekijät eivät häiritse, ja kolmikon työ on heti oikein tyylikästä. Hyvästä tulee erinomaista siinä vaiheessa kun Ruokangas saa myös voimasoittonsa värit kohdilleen.