Aloe, Max de: Valo

517
lukukertaa

Max de Aloe Baltic Trio: Valo
2017 A Beat for Jazz ABJZ 169

1.Revontulet (De Aloe)
2.Valo (De Aloe)
3.Fragment #1 – Il suono del ghiaccio (De Aloe)
4.Si dolce è tormento (Claudio Monteverdi)
5.Fragment #2 – Venere (De Aloe)
6.Flying to Florence (Bodilsen)
7.E avremo gli occhi belli (De Aloe)
8.Fragment #3 – Matka (De Aloe)
9. Dido’s lament (Henry Purcell)
10.Fragment #4 – Revontulet
11.Aki (to Aik Kaurismäki) (De Aloe)
12.Fragment #5 – Breve (De Aloe)
13.Hymnus in vigilia translationis (traditional from Graduale Aboense, around XIV-XV century)
14.Summer’s ahead (Winter)
15.Antiphona ad magnificat (traditional from Graduale Aboense, around XIV-XV century)
16.Venere (De Aloe)

Max de Aloe (chromatic harmonica), Niklas Winter (guitar), Jesper Bodilsen (bass).

+ 8, 11, 13, 16: Max de Aloe (accordion)
+ 3, 5, 12: Max de Aloe (viola da gamba)
+ 5, 10: Max de Aloe (synth)

Produced by Max de Aloe for Abeat Records
Recorded 1/2017 by Piergiorgio Miotto at Il Pollaio Recording Studio, Ronco Biellese, Italy
Fragments recorded 1/2017 by Ermanno Librasi at EL Recording Studio, Varese, Italy
Mixed and mastered 2/2017 by Marti Jane Robertson at Lo Studio della Giraffa, Cagliari, Italy

Arvio: 4,5 tähteä

 

Italialainen multi-instrumentalisti Max de Aloe on vaikuttunut Suomesta ja pohjoisesta valosta ylipäätään. Kansiteksteissä hän valottaa projektiaan niin mielenkiintoisesti, että yritetään vähän tulkita:

De Aloen käsitystä Suomesta ja Pohjolasta ovat muokanneet etenkin elokuvantekijät ja kirjailijat. Aki Kaurismäen tuotannon De Aloe on kahlannut kokonaan läpi, nuoret suomalaiset runoilijat kiinnostavat (maininnan saavat Pauliina Haasjoki, Kaisa Ijäs, Sanna Karlström ja Anni Sinnemäki), kertomakirjailijoista Arto Paasilinna, Leena Lander, Tove Jansson ja Bo Carpelan ovat tehneet suuren vaikutuksen. De Aloe kiittääkin painokkaasti Iperborea-kustantamoa ja sen perustajaa Emilia Lodigiania, joka on yli kolmenkymmenen vuoden antanut mahdollisuuden nauttia suomalaisesta kirjallisuudesta italiaksi.

De Aloen lähestymistapa on elokuvallinen: hän näkee pohjoisen valon filtterinä, joka luo projektin musiikillisen materiaalin pintarakenteet, ja samastuu ohjaajien, käsikirjoittajien ja kuvaajien työhön. Valo on De Aloen unenkaltainen elokuva, joka on muuntunut musiikiksi. Varmuuden vuoksi pohjoisen aspektin kannalta tärkeisiin rooleihin De Aloe on valinnut kitaristi Niklas Winterin ja basisti Jesper Bodilsenin.

Mutta mukana on myös kotimaa Italia. Ja siitä syntyykin De Aloen perusviritys: pohjoismaisen jazzin äänimaiseman yhdistäminen välimerelliseen melodiarakkauteen ja -rikkauteen on albumin taiteellinen ydin.

Tärkeää on myös liike ajassa: De Aloe rakentaa nelisatavuotisen aikasillan nykyjazzista Purcellin ja Monteverdin melodioihin sekä Turun hiippakunnan 1300- ja 1400-lukujen vaihteen messulauluihin. Niklas Winter on paininut näiden keskiaikaisten melodioiden kanssa jo pitempään ja tälläkin kertaa näiden kahden Turussa muistiinmerkityn melodian sovitukset ovat hänen.

Albumin keskeiset kappaleet ovat meditatiivisia, haikeankauniita. Kaurismäelle omistettu kappale tavoittaa kuitenkin lopulta auvoisen svengin, ja muutama muukin kappale liikkuu pehmeän ja leppoisan grooventapaisen turvin. Muualla mennään hitaammin ja hiljaisemin, säästeliäitä soitinnuksia jatkuvasti vaihdellen. De Aloen kromaattiset huuliharput ovat ehkä pääroolissa, mutta harmonikka, viola da gamba, kitara ja kontrabasso peesaavat ihan liki.

Pidempien ydinkappaleiden väliin De Aloe on lisäillyt omia lyhyitä fragmenttejaan, jotka ovat kuin siirtymiä kohtauksesta toiseen. Tekniikka toimii, ja elokuvallisuuden illuusio syntyy väistämättä.

Baltic Trion musisointi ei ole suorittavaa työtä, vaan antaumuksellista tunnelmien luontia. Kappaleista mikä tahansa sopii tästä malliksi, esimerkkinä nyt päätöskappale Venere: Bodilsenin basso ja De Aloen harmonikka soivat äärimmilleen pelkistettyinä, mutta juuri siksi hyvin vaikuttavina, hyvin liikuttavina.