Leppänen, Joonas: Joonas Leppänen – Alder Ego

719
lukukertaa
Photography by Salla Keskinen.

2017 AMP Music & Records AT016

1.Homecoming
2.The last dance
3.Moon
4.Timelapse
5.Starfish
6.A poetic murmuration of birds
7.Panda

All compositions by Joonas Leppänen except 4 by Alder Ego.

Jarno Tikka (ts), Tomi Nikku (tp), Teemu Åkerblom (b), Joonas Leppänen (dr).

+ 1, 7: Harri Kuusijärvi (acc)

Recorded in Tuusula by Tuukka Tervo
Mixed by Tuukka Tervo at Ambience Studios
Mastered by Veera Vallinkoski

Arvio: 4 tähteä

 

Alder Ego on ytimeltään kvartetti, jota tällä levyllä jeesaa muutamassa biisissä haitaristi Harri Kuusijärvi. Nelikon vanhin on yhtyejohtaja, rumpali Joonas Leppänen (s. 1984), nuorin trumpetisti Tomi Nikku (s. 1991). Keskimäärin yhtyeestä voi puhua kolmikymppisten bändinä, sen verran tasaisesti tuon rajapyykin molemmin puolin myös saksofonisti Jarno Tikan ja basisti Teemu Åkerblomin ansiosta mennään.

Jazzin puolella tämänikäiset soittajat ovat puheissa usein vielä ”nuoria”, mutta katsotaanpas millaista kokemusta on jo tarjolla. Pikaisella nettihaulla bändin muusikoilta löytyy mm. seuraavanlaisia kiinnityksiä: Mikko Sarvanne Hip Company, Sointi Jazz Orchestra, Miika Hyttinen Band, Bowman Trio, Maxxxtet, Teemu Åkerblom Quartet, Aura Flow, Fifth Avenue, OK:KO, Flame Jazz Messengers, Nina Mya, KOK Trio, Big Blue, Gestaltung Ensemble, Johannes Sarjasto Quartet, Grímsey ja Plastic Island. Toki löytyy myös UMO-keikkoja, mutta tuo nimilista antaa hyvän kuvan ikäluokan jazzareiden vilkkaasta ja monipuolisesta bänditoiminnasta.

Alder Ego toteuttaa Joonas Leppäsen sävellyksellistä visiota yhtä yhdessä sorvattua soitetta lukuun ottamatta. Leppänen on jazzkaupunki Jyväskylän kasvatti, joka on hakenut oppia lisäksi Saksasta ja Ruotsista. Rumpali kertoo sävellystensä saaneen innoitusta mm. kuvataiteen, kirjallisuuden ja klassisen musiikin puolelta.

Musiikissa on myös ohjelmallisuutta tai vähintäänkin taustatarinoiden vahvaa vaikutusta. On esimerkiksi kappale paluusta Suomeen keskelle räntäsateita, ja inspiraatiota ovat antaneet myös tyttöystävän pandapuku sekä Youtube-videot kottaraisparvista.

Absoluuttisesta musiikista on vaikea tarinoita kuulla, mutta mielikuvitusta sopii noilla viitteillä kutkutella. Olennaista on musiikin monivaikutteisuus ja monivärisyys. Leppäsen kvartetti toisaalta pysyy jazzin kehyksessä, mutta samalla siinä on taiteellista särmää.  ”Kamarimusiikkia jazzyhtyeelle” on Alder Egolle passeli mainoslause. Usein musiikki houkuttelee kuuntelemaan itseään toisin soitinnettuna: kuinka paljon ”jazzillisuudesta” tuleekin esityskokoonpanon mielleyhtymistä, miltä musiikki kuulostaisi vaikka jousikvartetille sovitettuna? Joka tapauksessa tämä on pitkälti läpisävellettyä, eikä teema-ja-soolot-jazzia. Improvisaatioiden paikka on tarkasti säännelty.

Leppästä ei myöskään ole helppo kuunnella puhki, melodiat eivät näet tartu kerrasta. Vahvojen tunnelmien rakentamisen Alder Ego sen sijaan osaa, ja kappaleiden mysteerejä palaa mielellään selvittämään.

Rytmiryhmän työ on tarkkaan tuumattua ja huolella rakennettua, walking bassia impropohjalta ei kuulla. Leppäsen rumputyötä voisi kutsua vaikka vaikutelmalliseksi, erilaisia impressioita maalailevaksi. Puhallinkaksikko tekee komeaa työtä, Tikan tenorisaksofonin soundi on vallan viehko ja Nikusta on kasvamassa seuraava iso trumpetistinimi Kalevi Louhivuoren ja Verneri Pohjolan vanaveteen. Haitaristi Harri Kuusijärvi tuo kahdella kappaleella omat pikantit mausteensa, näistä Panda-fiilistely on muutaman kuuntelukerran jälkeen oma suosikkini levyllä.