Vesala, Martti: Helsinki soundpost

541
lukukertaa
Photo: Tero Ahonen ; Design: Nina Sangenstedt.

Martti Vesala Soundpost Quintet: Helsinki Soundpost
2016 Ozella Records OZ065CD

1.Smoke
2.Decline
3.Lumi
4.Headfirst
5.Carvings
6.A blessing is disguise
7.Soundpost
8.Yamal

All compositions by Martti Vesala.

Martti Vesala (tp, fl-h), Petri Puolitaival (ts, fl), Joonas Haavisto (p, el-p), Juho Kivivuori (b), Ville Pynssi (dr).

Produced by Martti Vesala
Recorded 9/2014 by Miikka Huttunen at Finnvox Studios, Helsinki
Mixed 3/2015 by Miikka Huttunen at Neomusic
Mastered 3/2015 by Svante Forsbäck at Chartmakers West

Arvio: 4 tähteä

 

En oikein välitä namedroppingista, mutta tällä kertaa mediatiedotteen lainaaminen antaa kiinnostuneille hyvät suuntimat: ”Soundpost Quintet imee tyylillisesti vaikutteensa Miles Davisin 1960-luvun kvintetin dynaamisesta groovesta, saman aikakauden kokeellisesta yhdysvaltalaisesta jazzista sekä saksofonisti Wayne Shorterin elegantista sävelkielestä.”

Kokeellisuutta en itse hirveästi painottaisi, mutta Davis ja Shorter eivät koskaan ole huonoja lähtökohtia, vaikka nyt puhutaankin tyylistä, joka oli tuoreimmillaan 50 vuotta sitten.

Sävellykset ovat kuitenkin Vesalan tuoreita töitä, joten väkisinkin mukaan hiipii ”jotain muuta” ainakin aavistuksen verran.

Soitannollisesti ja soundeiltaan levy on huippuluokkaa. Jostain syystä olen eritoten ihastunut kompin työhön, basisti Juho Kivivuoren ja rumpali Ville Pynssin keskinäiseen kemiaan, se toimii joka biisissä.

Puhaltajien soundimaailma tuntuu aluksi turhan siistiltä, ja niinpä kakkoskappale Declinen 60-luvun pastissi maistuu yhtä aikaa sekä todella hienosti toteutetulta että kuitenkin lattealta. Mystistä? Ehkä.

Mutta annas olla kun päästään Pope Puolitaipaleen tenorisooloon, sehän leiskuu! Siitä eteenpäin levyn parissa on helpompaa, ja Lumi-hituri tulee juuri oikeaan kohtaan osoittamaan, ettei tässä nyt pelkästään hardbop-svengittelyllä eletä. Huilu hengittää kevyesti, trumpetti heittää elämänmakuisia stooreja.

Nyt tempot alkavat sahata ylös ja alas. Nousu Headfirstin pakottomaan svengiin on luontevaa, improvisaatio lentää, bändi on kuuma. Sen jälkeen myös levyn toinen hidas, Carvings, vakuuttaa kun Kivivuori ja Vesala loistavat solisteina.

Puolinopean A blessing is disguise -kappaleen koukutteleva teema ei ole kuolematon, mutta biisi syttyy eloon kun Haavisto pääsee irti ja soittaa kauniisti helmeilevän lirusoolon.

Nimikappale Soundpost elää jälleen rauhallisena ensin Kivivuoren basson ja sitten puhaltajien vuoropuhelun voimin, ja levyn päättävä Yamal pistää Haaviston muhevan soiton johdolla nyökyttelemään tahtia kaikessa letkeydessään.

Vaan ei mahda mitään, juuri tätä 60-luvun soundia on tullut kuunneltua aikanaan niin paljon, ettei enää jaksa hihkua. Omaa kuunteluhistoriaani peilaten: kiinnostavuuden kannalta hitaat vajaa viitisen tähteä, nopeat reilu kolme tähteä, yhdessä siis neljä.