Sarmanto, Heikki: The Helsinki tapes

652
lukukertaa
Cover by Johanna Levomäki ; Layout by Jari Nieminen / Blind Design.

2016
Heikki Sarmanto Serious Music Ensemble: Live at the N-Club 1971-72, vols 1-3
SVR398-400CD

Vol. 1
1.Hop-scotch (Herndon)
2.Magic suite (Sarmanto)
3.Seagull (Sarmanto)
4.Free Lance (Herndon)
5.Mysterious runs (Sarmanto)
6.Azure skies (Gunderson)
7.Magic song (Sarmanto)

Heikki Sarmanto (el-p), Lance Gunderson (g), Pekka Sarmanto (b), Craig Herndon (dr).
Recorded 10/1971 by Wille Suurla at N-Club, Helsinki

Vol. 2
1.Like a fragonard (Sarmanto)
2.Grass dream (Sarmanto)
3.Ibiza (Sarmanto)
4.Fallen grace (Sarmanto)
5.Wolf (Sarmanto)
6.Le petit soldat (Sarmanto)
7.Broadway 5821 (Sarmanto)
8.Flowers in the water (Sarmanto)
9.Some wandering bushmen (Herbie Nichols)
10.The pawn (Sarmanto)
11.The player (Sarmanto)
12.Muy bonita ciudad (Sarmanto)

Heikki Sarmanto (el-p), Lance Gunderson (g), Pekka Sarmanto (b), Craig Herndon (dr).
+ 1, 2, 4, 5, 6, 7, 8, 10, 11: Maija Hapuoja (voc)
+ 12: Eero Koivistoinen (soprano and sopranino sax)
Recorded 10/1971 by Wille Suurla at N-Club, Helsinki (tracks 1-7)
Recorded 12/1972 by Wille Suurla at N-Club, Helsinki (tracks 8-12)

Vol. 3
1.Free Lance (Herndon)
2.Near but faraway (Koivistoinen)
3.3rd version (Koivistoinen)
4.Quetzalcoatl (Herndon)
5.Run (Sarmanto)
6.Seagull (Sarmanto)

Heikki Sarmanto (el-p), Lance Gunderson (g), Pekka Sarmanto (b), Craig Herndon (dr).
+ 1, 2, 3, 4: Eero Koivistoinen (ts, ss)
Recorded 10/1971 by Wille Suurla at N-Club, Helsinki (tracks 5-6)
Recorded 12/1972 by Wille Suurla at N-Club, Helsinki (tracks 1-4)

Produced for release by Svart Records
Mastered 2015 by Jorma ”Hämis” Hämäläinen

Arvio: 3 tähteä

 

77-vuotiaalta Heikki Sarmannolta kantaesitettiin vastikään (11.11.2016) John the Baptist -oratorio. Alunperin jazzpianistina tunnetuksi tullut Sarmanto onkin tehnyt elämäntyönsä ”kevyen” ja ”vakavan” raja-aitoja jatkuvasti ylittäen.

Genre-kapinallisuudesta kertoi jo uran alkuaikojen yhtyeen nimi, Heikki Sarmanto Serious Music Ensemble. Tuohon aikaan, 70-luvun alussa, poterot olivat vielä syviä, ja ainakaan mitään jazzia ei nähty vakavasti otettavana taidemusiikkina.

Sarmannon kaltaisten edelläkävijöiden ja rajanylittäjien ansiosta nyt on ihan toinen asennemaailma, eikös?

Sarmannon yhtye oli suomalais-amerikkalainen. Pianisti oli opiskellut jo Yhdysvalloissa, ja kontaktit johtivat SMEn syntyyn. Ryhmä soitti kahdella Sarmannon levylläkin (Like a fragonard, Counterbalance), mutta aikalaisten mukaan nille ei tallentunut yhtyeen kiihkeä keikkailme.

Onneksi ajalta jäi kuitenkin livetallenteita. Nämä Wille Suurlan N-klubilla tekemät nauhoitukset ovat näihin asti maanneet Sarmannon ullakolla. Svart Records tekee jälleen yhden kulttuuriteon pelastaessaan nauhat unohdukselta, peräti kolme levyä temppu vaatii.

N-klubilla ei ole mukana koko Serious Music Ensemble, saksofonisti Juhani Aaltonen on joukosta poissa. Perusmiehistöön kuuluvat nyt veljekset Heikki ja basisti Pekka Sarmanto, kitaristi Lance Gunderson ja rumpali Craig Herndon. Vieraita keikoilla ovat laulaja Maija Hapuoja ja saksofonisti Eero Koivistoinen.

Musiikki on hyvin jamihenkistä, kuten keikoille tietysti sopiikin. Kukaan tuskin kiinnitti ikuistamisasioihin huomiota, rento ja rehevä meiniki oli pääasia. Sarmannon sähköpianon soinnissa on sopivasti rupea, ja sen yhteispeli Gundersonin myös usein rujolta kuulostavan kitaran kanssa takaa ettei musiikkia pääse missään vaiheessa syyttämään pliisuksi tai siistiksi.

Olisi toki ollut hienoa kuulla myös Aaltosta tässä yhteydessä, sillä Gundersonin soolovoima jää vaisuksi. Koivistoisen ollessa mukana yhtye onkin vakuuttavimmillaan. Hapuoja sen sijaan on tässä vaiheessa vielä jäykästi kiinni taidemusiikillisissa maneereissa, eikä sulaudu rentoon joukkoon. Kompin työstä tykkään kovasti, siinä on vapautuneisuutta kyllin.

Kokonaisuudessaan Helsinki Tapes on mainio dokumentti arvostetun säveltäjän kiihkeistä nuoruusvuosista. Aikamatkalle mars!