Sarikoski, Kasperi: Essence

130
lukukertaa
Cover art and photography by Tomas Whitehouse ; lay-out by Kasperi Sarikoski.

Kasperi Sarikoski & Nuance: Essence
2015 Fredriksson Music FRMCD 014

1.The payment
2.Essence
3.Greenwood
4.Introduction to It’s Autumn again
5.Predator
6.First day of summer
7.Are you going?
8.I don’t know
9.Triad song

All music composed by Kasperi Sarikoski, except 3 composed by Kasperi and Jonatan Sarikoski.

Kasperi Sarikoski (tb), Jere Haakana (g), Artturi Rönkä (p, Rhodes), Vesa Ojaniemi (b), Jonatan Sarikoski (dr).

Produced by Kasperi Sarikoski
Recorded 11/2014 by Paavo Malmberg at The Helsinki Music Centre Studio
Mixed 1/2015 by Paavo Malmberg
Mastered 1/2015 by Jaakko Viitalähde at Virtalähde Mastering

 

Arvio: 3 tähteä

 

Puhallinsoitin ja kitara jazzkvintetin kärjessä on osoittautunut monessa yhteydessä toimivaksi yhdistelmäksi. Näin on myös pasunisti Kasperi Sarikosken johtaman Nuance-yhtyeen tapauksessa.

Pianon korvatessaan kitara keventää usein yhtyeen harmonista rakennetta, mutta tässä tapauksessa kun pianistikin on mukana, kitara keventää erityisesti sointikuvaa ja tuo samalla huimasti vaihtoehtoja sovittamiseen. Tyylikkäästi soittava Jere Haakana värittää, kevytharmonisoi, unisonoilee pasuunan tai pianon kanssa ja ottaa toki myös soolovuoronsa.

Haakana on yhtyeessä ainut yli kolmikymppinen, joten nuorena yhtyettä voi hyvin pitää.  Kokemusta soittajilla on silti kosolti, esimerkiksi pianisti Artturi Rönkä on vakuuttanut jo oman yhtyeensä johdossa. Sarikosken soittavista veljeksistä Kasperin mukana on rumpali Jonatan, bassoa yhtyeessä soittaa Vesa Ojaniemi.

Studiossa yhtye tehnyt erittäin huolellista työtä. Äänimaailma on kirkas ja seesteinen, yhtye soi kokonaisuutena hivelevän kauniisti.

Harmi vain että näin osaavien muusikoiden kova ja arvostettava työ menee vähän ohi maalin. Nimikappale Essence tiivistää selkeästi mikä levyllä on ongelmana: teema jää pyörimään toimettomana paikalleen, homma ei edisty, ei kasva eikä kehity. Valitettavasti tämä ei jää ainoaksi teemanpyörittelyksi. Turhaan pitkitettyjen toistojen ohella myös pasuunan dominanssi alkaa haitata levyn mittaan. Kun Sarikoski ei pyri olemaan mikään maailman vikkelin pasunisti, hänen valta-asemansa tuo vähitellen jähmeyden aavistusta kokonaisvaikutelmaankin.

Näistä pienistä probleemeista huolimatta yleisnäkymä on positiivinen. Yhtye tulee tekemään kovaa jälkeä, jos se sävellystyötä petraamalla saa kaiken potentiaalinsa irti.