SuomiSolmu: Facelift

591
lukukertaa

2009 Long Play Records LOPCD 021

Photo: Mika Impola ; Design: Harri Falck.

1.Facelift (Vartiainen)
2.Sailor in a laboratory (Rautio)
3.Shelter (Rautio)
4.Haitsapparallaa (Anttila)
5.Jones boogie’s around (Salesvuo)
6.Glow (Rissanen)
7.Diana (Jim Beard)
8.40 acres and a mule (Rissanen)
9.Dudojev (Anttila)

Joonatan Rautio (ts), Varre Vartiainen (g), Aki Rissanen (keyb), Ape Anttila (b), Tomi Salesvuo (dr, perc)
+ Jari Lappalainen (perc)
+ 3, 8: Jim Beard (keyb)

Recorded 11/2006 at Cadimef Studios, Joensuu
Additional recordings: Joonatan Rautio, Aki Rissanen, Varre Vartiainen (Helsinki), Tomi Salesvuo (Musala), Jim Beard (New York)
Mixed 12/2006-2/2007 at TSG Studio, Joensuu
Recorded by Speedy Saarinen
Mixed by Speedy Saarinen & Tomi Salesvuo
Mastered at Chartmakers by Svante Forsbäck
Assistant engineer: Kimmo Perkkiö
Senior supervisor: Juha Linna
Produced by Tomi Salesvuo

Arvio: 2,5 tähteä

Siihen nähden ettei kokonaisuus lopultakaan sytytä, olen kuunnellut tämän levyn läpi yllättävän montaa kertaa. Levylautaselle asettamisen syy on avausbiisi, Varre Vartiaisen säveltämä Facelift. Jos SuomiSolmu olisi jatkanut Kasvojenkohotuksen linjoilla, olisin tässä hehkuttamassa superfuusioyhtyeen esiinmarssia.

Faceliftin koukkuisissa kitaranakutuksissa tunnistaa Vartiaisen tyylin, juuri sen joka tekee Husband-yhtyeestä parhaimmillaan niin loistavan poppoon. Progeilevan keitoksen täydentää ilkamoiva väliosa, joka jostain syystä vie fiilikset johonkin glamrockiin asti, todennäköisesti ilman mitään ihan konkreettista syytä. Kunhan vain tuntuu hölmöltä ja hienolta yhtä aikaa.

Avauksen jälkeen levy jää soimaan taustamusiikiksi. Allekirjoittaneeseen SuomiSolmu nimittäin hukkaa otteensa heti seuraavissa kappaleissa. Joonatan Raution sävellykset osoittavat saksofonistin hakeutuvan mielellään smooth jazz -linjoille. Aulabaarien pehmojazz on genre, johon en ole koskaan saanut minkäänlaista positiivista makua. Raution fonisoundi näissä biiseissä viimeistelee löysän vaikutelman.

Saman tien on todettava, että varmasti löytyy ihmisiä, joiden mielestä saksofoni soi nyt tosi kauniisti, ja juuri tämä on sellaista jazzia, jota pystyy kuuntelemaankin. Sen verran annan suosiolla myöten, että tämä pehmo on erittäin taidokkaasti tehtyä.

Myös Anttila, Salesvuo ja Rissanen ovat säveltäneet yhtyeelle, ja onpa mukana yksi vierailija Jim Beardin biisikin. Löysänletkeästi funkkaava Salesvuo-biisi pistää lopulta Rautioon juurevinta vipinää, ja Rissasen syntikatkin löytävät roihun selkeästi iskevän taustan päällä. Rissasen 40 acres päästää kosketinsoittajat irti, mutta Salesvuon ajoittain jähmeäksi jäykistyvä komppi vähentää pisteitä.

Muista kappaleista ei ihmeempää hehkua ole löydettävissä. Vartiainen kyllä muotoilee pätevän soolon Beardin Dianaan, mutta muuten tuokin teos on höttöä. Bassoista pitävien kannattaa kuunnella Ape Anttilan sähköinen soolo Dudojev-hiturissa. Harmi, että kaunolopetusta kuunnellessani huomasin jo käyneeni allergiseksi Raution kiillotetulle tenorisoinnille.