SuomiJazz.com

Petrescu, Marian: Hello Mr. Mozart

• 20.12.2006 • Osio: Levyarviot

Marian Petrescu Jazz Trio: Hello Mr. Mozart
2006 Petres Co Nell 3

Marian Petrescu Jazz Trio: Hello Mr. Mozart

Photography: Marika Mäkelä ; Cover design: Jouni Valkonen.

1.Spring song (Mendelssohn)
2.Turkish rondo (Mozart)
3.Symphony No 3 in F op90 (Brahms)
4.Minuet in F (Mozart)
5.Humoresque (Dvorak)
6.Lacrymosa (Mozart)
7.Waltz of the flowers (Tsaikovski)
8.Piano concerto Nr. 2 in C minor (Rahmaninov)

All arrangements by M. N. M. Petrescu.

Marian Petrescu (p), Mihai Petrescu (b), Raimo Väyrynen (dr)

Recorded and mixed by Janne Kettunen
Assistant mixed by Nellu Petrescu, Mihai Petrescu
Executive producer: Nellu Petrescu

Arvio: 2,5 tähteä

Levyn nimi antaa odottaa puhdasta Mozart-tribuuttia. Näin ei kuitenkaan ole, vaan Amadeuksen lisäksi sävellyksiä on poimittu Mendelssohnin, Brahmsin, Dvorakin, Tsaikovskin ja Rahmaninovin töistä.

Petresculla on loistava oikea käsi, mutta hetkittäin ongelmaa vasemman käden kanssa, ei toki tekniikan, vaan sovitusten tasolla. Esimerkiksi Mozartin Turkkilainen rondo toimii pianon ylärekisterin osalta vastustamattomasti ja virtuoosisesti, mutta vasemman käden työn osalta Mozartin ja jazzin kohtaaminen sujuu onnettomasti. Sointukomppi on sovituksellisesti köyhä, takkuava soitto ei tue svengiä vaan pätkii sitä.

Mozartin F-duuri menuetin kevyt leikittelevyys sopii hyvin Petrescun pianistin-luonteelle. Menuetista on helppo irrota ilottelevaan soittoon. Pianistille tunnusomainen irtonainen kepeys johtaa kuitenkin levyn mittaan ajoittain turhankin kevyeen vaikutelmaan. Sinänsä hyvin luontevasti jazzballadin asuun taipuvassa Brahmsin kolmannen sinfonian teemassa olisi hyvin voinut tavoitella syvempiäkin värinöitä, enkä jaksa ollenkaan innostua Lacrimosan kevennyksestä. Mozartin kohtalokkaan requiemin musiikistakin saa näköjään viihteellistä liirumlaarumia jos niin haluaa.

Sergei Rahmaninov oli itsekin melkoinen pianisti, joten eipä ihme, että Petrescu nokittelee Pianokonsertto nro 2:n avauksessa oikein kunnolla. Dvorakin Humoreskin versiointi vie aatokset vanhaan jatsiin, aikoihin jolloin ragtime oli suosituimmillaan. Dvorak ja Scott Joplin kuulostavat hetken aikaa lähisukulaisilta. Tsaikovskin Kukkien valssin olisi voinut tämän version pohjalta suorastaan uskoa jazzsävellykseksi.

Kovasti pianistin varaan trion tehot jäävät. Ei haittaisi jos Marian Petresculla olisi yhtyeessään taustalle suosiolla jäävien säestäjien sijasta rohkeita ja pianistin haastavia persoonallisuuksia.


Kirjastonhoitaja. Kirjoittelija.
Sähköposti | All posts by