Paakki, Riitta: Onion

6
lukukertaa

Riitta Paakki Trio: Onion
2006 Texicalli Records Impala 013

Riitta Paakki Trio: Onion

Sleeve design: Antti Eerikäinen.

1.Mental mitten (Paakki)
2.Kenguru (Paakki)
3.Mandir (Hassinen)
4.Sillä sipuli (Paakki)
5.Villi Väinö (Paakki)
6.Rönsy (Paakki)
7.Arelia (Anttila)
8.Vuonot (Anttila)
9.Adrienne (Anttila)
10.Herpertti (Paakki)
11.Nukkumatti (Paakki)

Riitta Paakki (p), Ape Anttila (b), Mikko Hassinen (dr)

Produced by Jim Beard
Recorded 5/2006 by Miikka Huttunen at Finnvox Studios
Mixed by Miikka Huttunen at Ohjaamo
Mastered by Svante Forsbäck at Chartmasters

Arvio: 4 tähteä

Riitta Paakin johtama pianotrion kolmannen levyn on tuottanut fuusioympyröissä maailmanmainetta amerikkalainen kosketinsoittaja Jim Beard.

Beard kiittää kansiteksteissä yhtyettä osumisesta oikeaan kohtaan: omalla musiikillaan RPT on Beardin mielestä löytänyt hienosti sopen rankasti hypetettyjen uusien triokokoonpajojen ja nostalgian välistä. Edellisiä Beard kuvailee näin: ”new flashy banging trios playing melodramatically on songs made famous by pop radio”, ja perinteisten jazzsävelmien soittamista taas näin: ”Playing standards … more often than not ends up sounding like a tribute to some well-known (and propably deceased) artist”.

Beardista riippumatta trio jatkaa tyylikkäästi omalla linjallaan. Suuriin muutoksiin ei ole tarvetta, vaan finessien hiominen ja uusien hyvien biisien keskittynyt muodonta riittää hyvin.

Kuten Beardkin toteaa RPT ei ole ”flashy” eikä ”banging”. Silloin kun yhtye innostuu svengaamaan, se pysyy perinteisissä kuvioissa, vaikkakin herkullisesti (Sillä Sipuli, Herpertti). Keskitempoinen Rönsy on kolmas hieman reippaampi veto, ja päästää nimensä mukaisesti myös komppimiehet sooloilemaan.

Kuitenkin nimenomaan hitaammissa tempoissa paljastuu missä on trion voima. Se on peräisin Bill Evansista juontavan pianoperinteen ydinmehuissa. Kuten Evansinkin, Paakin pianismi on yhtä aikaa jazzia ja taidemusiikkia. Yhteiset lähtökohdat löytyvät jostakin impressionismin tienoilta. Sitä Paakin kirkas ja näkemyksellinen soitto on, impressioiden luontia ja luonnostelua. Tämä mielessä sopii kuunnella vaikka Hassisen Mandir tai Paakin Villi Väinö.

Tällä levyllä kolme muusikkoa soittaa kuin yksi. Ape Anttila ja Mikko Hassinen ovat täydellisesti samoilla aaltopituuksilla Paakin kanssa. Yhdessä kolmikko luo kevyesti kimmeltävää, ja silti syvästi sielukasta musiikkia.