Nieminen & Litmanen: More adventures with Nieminen & Litmanen

345
lukukertaa

2006 Grandpop Records GPOP-11

Nieminen & Litmanen

Cover design: Knipi/Elf Control.

1.Milestones of Turenki
2.Isabelle
3.Just lickin’
4.Leo Jokela rides again
5.December in St. Petersburg (Vorschmack Blues)
6.Oracle’s magic stones
7.Midsummer in Lumparland
8.The last time
9.Give it back!
10.Tutankhamon
11.Quasimodo & Esmeralda
12.Soul dress
13.Lothar’s teardrops

Music by Nieminen & Litmanen.

Sami Nieminen (Hammond), Juha Litmanen (dr)

Additional recordings:
+ 3: Sami Nieminen (g)
+ 14: Sami Nieminen (Wurlitzer)
+ 2, 6, 9, 14: Juha Litmanen (perc)
+ 8: Lasse Sirkko (b)
+ 13: Jan Pethman (perc)

Recorded and mixed by Jyrki Tuovinen at Petrax 12/2005
Mastered by Svante Forsbäck

Arvio: 3 tähteä

Jo vain, kylläpä kulkee urkujazz kahdellakin miehellä. ”Scandinavian action jazz” on bändin oma määritelmä.

Keikat Nieminen ja Litmanen hoitaa tosiaan kahteen pekkaan, eikä levyllähään ulkopuolisia apureita tarvita kuin näön vuoksi. Sami Niemisen hammond luonnollisesti hallitsee tapahtumia, mutta etenkin mättöbiiseissä huomio kiinnittyy Juha Litmasen hulvattomaan menoon.

Levyn ässä taitaa olla Leo Jokela rides again, jonka diskopoljennon naurettavuus taittuu armottoman urkurifffin alle ja kiipeää hurmosvaiheeseen Niemisen hillittömän soolon aikana.

Mättö on kuitenkin vähemmistössä, sillä erityisen mieltynyt yhtye tuntuu olevan tuollaisiin keskitempoisiin, pehmeästi rullaaviin groovekehitelmiin.

Nieminen & Litmanen harrastaa vain selkeitä, simppeleitä biisejä: löytyy menneiden aikojen ruotsinlaivaosastoa, Tutankhamonin myötä lievää progeilua, agenttijazzia, bluesjammausta, viittausta Booker T & MG’s-osastoon, mutta ihan sinne jatseimpaan urkujazziin Jimmy Smithin mestoille asti duo ei kurota.

Moni kappale pohjaa yhteen riffiin, ja kun hirveästi lisää ei ole viitsitty säveltää, annetaan biisin feidaantua hyvinkin lyhyen lennon jälkeen. Keskipituus on tuossa kolmen minuutin kieppeillä.

Kurioositeettihan tämä yhtye on, mutta oikein hupaisa ja virkistävä sellainen. Parhaimmillaan yhtye on kuitenkin ehdottomasti keikkakäytössä.