Koivistoinen, Eero: Utu: Eero Koivistoinen Quartet plays Finnish folksongs

426
lukukertaa

2002 Silence SLC010

Utu: Eero Koivistoinen Quartet plays Finnish folksongs

Cover photo: Hannu Hautala ; lay-out: Tomi Laaksonen.

1.Niin kauan minä tramppaan tämän kylän raittia
2.Karjalan kunnailla
3.Läksin minä kesäyönä käymään
4.On neidolla punapaula
5.Sunnuntaiaamuna
6.Ol kaunis kesäilta
7.Paimensoitto
8.Yksi ruusu on kasvanut laaksossa
9.On laaja sun rantasi autius
10.Kansansävel
11.Kaipaus/En voi unhoittaa mielestäni sua poies

All music arranged by Eero Koivistoinen, except 9 by Kari Komppa.

Eero Koivistoinen (ts, ss), Seppo Kantonen (p, synt), Ron McClure (b)
+ 1, 2, 3, 6, 9: Mikko Hassinen
+ 4, 5, 7, 8, 10: Mika Kallio

Produced by Heikki Savolainen & Eero Koivistoinen
Recorded at Seawolf Studios 7/2001 by Heikki Savolainen

Arvio: 4 tähteä

Kiitettävän monet kotimaiset jazzarit ovat yhdistäneet omaa taidettaan ja improvisaatiokykyjään aitosuomalaiseen sävelperimään. Monelle 60-luvulla jazzin eturintamaan murtautuneelle nuorelle tekijälle kansanmusiikki oli itsestään selvästi yksi osa musiikillista maailmankatsomusta. Paroni Paakkunainen ja Eero Koivistoinen sekä hieman myöhemmin Sakari Kukko ovat olleet ehkä ahkerimpia Suomi-etnon ja jazzin yhteyksien etsijiä.

Utu ei todellakaan ole Eero Koivistoisen ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään sana kansanmusiikin jazzintamisessa.

Hämmästyttävän hyvin Koivistoinen löytää jazzin ja kansanmusiikin puolivälin luontevimmat pysäkit. Utu on yhtä aikaa hyvin jazz ja hyvin kansanmusiikillinen. Uskoisin että kummankin musiikinlajin tosidiggarit saavat tästä levystä paljon irti.

Etukäteen luettuna kappalelista tuntui turhan ilmeiseltä: jonkinlainen Greatest hits -leima väikkyi mielessä. Kuitenkin jazziksi muuntaminen vieraannuttaa sen verran, että kuulija ei pääse missään vaiheessa kyltääntymään, vaikka alkuperäiset teemat ovatkin umpituttuja.

Edes tämänkin levyn monen kappaleen sovitusratkaisu eli perusjazzin perisynniltä maistuva teeman esittely – soolot – paluu teemaan, ei Koivistoisen kansanmusiikkikäytössä tunnu löysältä ratkaisulta.

Lopulta kaiken pelastaa kvartetin erinomainen soitto. Koivistoisen saksofonissa on usein ylimääräistä, Eerolle ei-niin-ihan-tavanomaista sielukkuutta ja Seppo Kantosen musisointi kansanmusajazzballadeissa on niin älykkään henkevää kuin syvämietteisen vaikuttavaakin. Kompin kevyt svengi täydentää kokonaisuuden.

Koivistoinen on työstänyt levylle lähinnä balladeja. Jopa niin, että jos Punapaula- ja Paimensoitto-kappaleet olisi vielä tiputtanut pois, levyn alanimeksi olisi hyvin voinut laittaa ”plays folk ballads.” Hyvä niin, sillä suomalaisuuden syvimpiä alhoja luotaavat viisut ja veisut takaavat hyvinkin yhtenäisen hengen tälle komealle levytykselle.