SuomiJazz.com

Mattsson, Teemu: Teemu Mattsson

• 11.6.2006 • Osio: Levyarviot

2006 Free Agent Records FAR002

Mattsson, Teemu: Teemu Mattsson

Cover artwork by Jorma Vahvaselkä.

1.Enne (Mattsson)
2.Northern tribe (Mattsson, Eronen)
3.Standing alone (Mattsson)
4.Endless way (Veli-Matti Mattsson)
5.Restless (Mattsson)
6.Waking up (Jakobsson, Mattsson, Eronen, Herrala)
7.Pulse (Mattsson)
8.Sweet life (Mattsson)
9.Both sides (Mattsson)
10.Lost forever (Jokelainen)

Teemu Mattsson (tp, fl-h), Mikael Jakobsson (keyb), Ville Herrala (b), Teemu Eronen (dr), Ari Jokelainen (sax)
+ Teemu Viinikainen (g)
+ Mongo Aaltonen (perc)
+ Teemu Seppälä (voc)

Produced by Vesa-Matti Mattsson
Executive producer Teemu Mattsson
Recorded at Finnvox Studios 11/2005 & Tempo Music Design 2/2006
Recorded and mixed by Miikka Huttunen
Mastered at Chartmakers by Svente Forsbäck

Arvio: 4 tähteä

”Kotimaisen jazzin uusi kultakausi jatkuu. Vuorossa on Teemu Mattssonin vahva avaus.” Näin opastaa kuulijaa Teemu Mattssonin debyyttialbumin julkaisseen levymerkki Free Agent Recordsin lehdistötiedote. Myönnän olevani asiasta täysin samaa mieltä.

Mattsonin ja taitavan yhtyeensä luoma äänimaailma tuntuu kotoisan lämpimältä heti levyn ensi tahdeista lähtien. Avausraita Enne on juuri sitä mitä lupaakin: trumpetistin selkeään ja rauhalliseen tyyliin kuulijansa tutustuttava esittelypala. Varsinaisesti homma lähtee käyntiin kappaleella Northern Tribe. Vastustamattomasti teemaa kuljettava rytmiikka nojaa erityisesti rumpali Teemu Erosen ja perkussionisti Mongo Aaltosen vahvaan osaamiseen. Mattsson ohjaa kvintettiään varmasti Mikael Jakobssonin saadessa myös kiitettävästi solistista vastuuta. Kaiken kaikkiaan heti levyn alkuun sijoitettu kipale antaa heti vahvan näytön yhtyeen keskinäisestä harmoniasta.

Debyytillään Mattsson osoittaa huomattavaa kypsyyttä paitsi konstailemattoman tyylinsä upeasti hallitsevana instrumentalistina, myös teräväkynäisenä säveltäjänä. Erityisesti mieleen jäävät vahvatunnelmaisesti groovaavat kappaleet Restless ja Pulse. Kaivattua tasapainoa tarjoavat seesteisemmät Standing Alone, Sweet Life sekä Both Sides.

Erityismaininnan ansaitsee myös levyn harkittu tuotantopuoli. Albumin soundia tulikin jo kehuttua, mutta varsinkin ”uuden alun” tarjoavan Waking Up -välisoiton sijoittaminen taktisesti kuudenneksi raidaksi on kaikessa yksinkertaisuudessaankin mestariluokan oivallus. Vaikkei CD-levyä tarvitsekaan kääntää, on sen tahdittaminen kahdeksi ”puoleksi” usein toimiva ratkaisu. Niin tässäkin tapauksessa. Lisäksi Mattsonin debyytin kompakti pituus on omiaan lisäämään teoksen kuunneltavuutta. Tämäkin on tuotannollinen yksityiskohta, jonka liian useat nykymuusikot ja -tuottajat tuntuvat luomisen kiihkossaan unohtaneen.

Aivan koko levyn matkaa Mattssonin ja kumppaneidensa visio ei vielä kuitenkaan kanna. Endless Way sekä päätösraita Lost Forever ovat kappaleina sinänsä hyvin esitettyjä ja muutenkin muotovalioita, mutta muun materiaalin lomaan ne eivät jostain syystä tunnu oikein istuvan. Ehkäpä osviittaa probleemaan antavat hihanuoteista löytyvät sävellystiedot. Kyseiset kappaleet ovat nimittäin levyn ainoat, joiden sävellykseen Mattssonia ei ole merkitty osalliseksi. Siinä missä tarinan päähenkilönä seikkaileva trumpetisti osoittaa upeaa draaman tajua rakennellessaan sävellyksellisiä konflikteja ja niiden ratkaisuja, tarjoavat vieraskynäläisten biisit jollakin tapaa liian helpon polun tallattavaksi alusta loppuun. Säveltäjänä Mattsson haastaa kuulijansa taitavammin.

No, turha sentään tarttua harvoihin epäkohtiin. Teemu Mattsson nimittäin nostaa debyytillään itsensä kertaheitolla uuden suomalaisen jazzin keskiöön bändinjohtajana ja säveltäjänä. Mainiota taustatukea tarjoaa ilmeisen näkemyksellinen Free Agent Records. Jo levy-yhtiön ensimmäinen julkaisu, Jukka Eskolan mainio debyytti, herätti huomiota musiikillisten ansioidensa lisäksi myös tyylikkäällä ulkoasullaan. Mattssonin albumi jatkaa tyylitietoisten julkaisuiden sarjaa hienolla tavalla. Jorma Vahvaselän minimalistinen kansitaide sopii musiikin kanssa yhteen kuin nakutettu ja englanninkielinen infoteksti on sekin lyhykäisyydessään informatiivinen ja varmanoloisella kielitaidolla toteutettu. Sivuseikkoja toki, mutta tärkeitä sellaisia.

Siispä: kotimaisen jazzin uusi kultakausi jatkuu. Vuorossa on Teemu Mattssonin vahva avaus.