Malmi, Jani: One leg duck : live

1835
lukukertaa

Jani Malmi Trio: One leg duck
1994 Renroc Records RFCD0394

Jani Malmi Trio: One leg duck

Design: Laura Lökström
1.Jackpot (Malmi)
2.Nevermind (Malmi)
3.Fallen time (Malmi)
4.Love potion no. 9 (Leiber/Stoller)
5.One leg duck (Malmi)
6.Big slow (Malmi)
7.Chattanooga choo choo (Warren)
8.Theme from Lumpy gravy (Zappa)
9.Footprints (W. Shorter)

Jani Malmi (g), Markku Ounaskari (dr), Jorma Ojanperä (b)

Studio: Recorded live at Dixie Corner, Järvenpää
Tuotanto = Produced by: Renroc Records, KTV & JMT
Äänittäjä = Engineer: Kalle Vanhapelto & JMT
Miksaus = Mixed by: Kalle Vanhapelto & JMT
Masterointi = Mastered by: Mika Jussila, Finnvox

Arvio: 3 tähteä

Jani Malmi soitti 80-luvun lopulta 90-luvun loppuun kitaristiemme ykkösrivissä. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa, ja viimeisin levytyskin on vuodelta 1997. Kitaristin nettisivuiltakaan ei ole löydettävissä ajantasaisempaa tietoa. Mitähän Jani Malmille kuuluu soittomielessä nykyään?

Sitä ihmetellessä kelpaa tarttua tähän vuonna 1994 Järvenpäässä äänitettyyn konserttitaltiointiin.

Malmin kitaran soundi on sopivasti efektoitu. Vähän säröä, tunkkaa ja rosoa, ei liikaa, vaan juuri sopivasti. Triolle rakentuu myös tiivis ja kompakti yhtyesoundi.

Tuo yhtenäisyys kantaa hienosti yli koko konsertin vaikka musiikki vaihtelee tarttuvan melodisesta hyvinkin vapaisiin viritelmiin.

Malmin omat sävellykset liikkuvat Jackpotin tiukoista riffittelyistä Big Slown bluessävyhin, Nevermindin rokkaavasta energiasta Fallen timen vapaamuotoiseen kelluntaan. Vieraskappaleet lohkaisevat levystä toisen puoliskon. Alun perin vauhdikkaat kevytrallit Love Potion No. 9 ja Chattanooga choo choo asettuvat molemmat rauhallisiksi, taiten veistetyiksi tunnelmapaloiksi. Frank Zappan Lumpy gravy -teema on selkeästi välipala, mutta lopuksi Wayne Shorterin Footprints antaa yhtyeelle vapaudet kevyeen, irtonaiseen jammailuun.

Ilmeisen vähäisestä yleisöstä huolimatta keikka on mainio, ja levy maistuu näin reilun vuosikymmenen jälkeenkin. Malmin syrjemmällä ollessa Suomesta on kehittynyt jazzkitaristien luvattu maa, mutta silti olisi mukava kuulla oman sukupolvensa soihdunkantajaa vielä keikoillakin.