Suurin Onni: Suurin Onni

597
lukukertaa

2005 Boing Being boing2

Suurin Onni: Suurin Onni1

Cover: Tommi Musturi.

1.Prinsessa ja puoli valtakuntaa
2.Vain muutos on pysyvää
3.Astraalivalssi
4.Pyhän Kustin marssi
5.Voodoojenkka
6.Hotti
7.Ruusuja ruusuja viäläki ruusuja
8.Kansan laulu

All compositions by Kusti Vuorinen.

Kusti Vuorinen (tb, acc), Matti-Juhani Orpana (cl), Sami Sippola (as), Ville Rauhala (b), Timo Kaaja (b), Tanja Vuorinen (perc), Taru Glad (perc), Janne Tuomi (perc)

Recorded at Kuhmalahden työväentalo and Pirkanpirtti by Janne Tuomi and Mikko Kuorelahti
Mixed and mastered by Aki Peltonen

Arvio: 2 tähteä

Olipa vänkä tunne panna vuosien tauon jälkeen uusi vinyylilevy soimaan! Suurin Onni -esikoisälppärin on julkaissut Tommi Musturin ja Sami Ilmosen perustama pienkustantamo Boing Being, jolla tulee tänä vuonna 10 vuotta täyteen. Boing Beingin toimialaan kuuluvat äänitteiden lisäksi sarjakuva ja ”muu taiteellinen toiminta”.

Kustannusluettelosta päätellen vinyyli on BB:llä ehdoton materiaali. 7-tuumaisia EP-levyjä on suurin osa tuotannosta, tekijöinä esimerkiksi sellaisia minulle outoja suuruuksia kuin Mouth Odour, Space Rocket tai Warser Gate.

Suurin Onni esiintyi vuoden 2004 Tampere Jazz Happeningissä. Festivaalin nettisivuilla orkesterin liideri Kusti Vuorinen määrittelee musiikin sisällöksi ”eräänlaista friimusiikkia rahvaalle”. Orkesterissa on mukana Tampereen rytmimusiikkikuvioista tuttua väkeä, esimerkiksi herrat Kaaja, Orpana ja Sippola ovat Jazzgangsters-miehistöä, Orpanaa ja Rauhalaa yhdistää Olmarin Unioni jne.

Vaikka tekijämiehiä on mukana, Suurin Onni kuulostaa positiivisessa mielessä amatöörimäiseltä. Tällaista jälkeä voisi syntyä silloin kun ”oikeat” muusikot soittavat jotakin itselleen vieraampaa soitinta.

Suurin syyllinen tähän vaikutelmaan on Vuorisen vetopasuuna, joka tuo reipasta huojuntaa puhallinsektioon, soi ”vapaasti” ja vapisten. Näin kollektiivin soundi on takuulla omintakeinen. Parhaimmillaan vetopasuunan soundi on hupaisa, mutta pitemmän päälle heikko soittotekniikka kääntyy rasitukseksi, ja alkaa haitata kokonaisuudesta nauttimista.

Puhaltajien johdolla Suurin Onni tavoittaa hetkittäin etnojazzissaan riemukkaan vapauden. Valitettavasti vain hetkittäin, sillä kahdeksikon muut soittajat eivät vedä tarpeeksi rennosti. Basistien ja lyömäsoittajien työskentely on tällaiseen musiikkiin kerrassaan sopimattoman jähmeätä. Kompit ovat ohjelmallisen pelkistettyjä, ja ne junnaavat yleensä ilman variaatioita kappaleiden alusta hamaan loppuun. Rytmistä eloa, luovuutta ja riemua ei tavoiteta, liekö sitten tavoiteltukaan? Yritin myös kuvitella alkeelliset rytmiratkaisut ”hypnoottisiksi”, mutta ei sekään selitys mennyt läpi.

Sinänsä Kusti Vuorisen etnishenkisistä sävellyksistä parhaat ovat vinkeitä ja eläväisiä. Ja Vuorisen esipuhe julkaisutiedotteessa on asiaa: ”Teen vain sellaisia sävellyksiä, joissa olen kotonani. Yritän olla puuttumatta muusikoiden näkemyksiin kappaleistani, jotta he paremmin löytäisivät paikkansa tässä orkesterissa ja elämässä.”

Suurin Onni -orkesterin debyytti on hyvä yritys, tällaista tarvitaan. Uskoisin että tällaisen yhteisöllisen musiikin soittaminen olisi monille ”oikeintekemisen” turruttamille ihmisille vapauttava kokemus.

Jos vaikkapa Sun Ra, Alamaailman Vasarat tai Astro Can Caravan kiinnostavat, Suurin Onni kannattaa myös tsekata. Se ei toki kuulosta yksi yhteen miltään edellä mainituista, mutta henkistä yhteyttä väittäisin löytyvän.

Tommi Musturin suunnittelema kansi on hieno. Huokoiseen vihreään pahviin upotettu mattakultainen grafiikka ja tekstit muodostavat tyylikkään kokonaisuuden.