Niki’s Four Jazzmen & Marle Mikkola: Yksi lisää… / En till…

581
lukukertaa

2004 Guarda GNFJ 0407

Niki's Four Jazzmen & Marle Mikkola: Yksi lisää... / En till...

Kannen kuva: Sulo Putro.

1.En till / Yksi lisää (Lundstén)
2.Jazz kuppila / Jazz krogen (Nikitin)
3.Serenadi violalle / Serenad för viola (Nikitin)
4.Längtan / Kaipaus (Lundstén)
5.Kun tanssit / När du dansar (Nikitin)
6.Parempi blues valssi / Bättre blues vals (Lundstén)
7.Siintävä saari / Hägrande ö ((Nikitin)
8.Suuret soittajat / Mäktiga musiker (Nikitin)
9.Usva / Dimma (Lundstén)
10.Jag väntar / Odotan (Lundstén)
11.Tutut kasvot / Kända ansikten (Nikitin)
12.Svaret / Vastaus (Lundstén)

Marle Mikkola (voc), Valeri Nikitin (p, v), Hemming Lundstén (sax), Ilkka Hopia (b), Boris Panschin (dr)

Äänitys ja miksaus: Martin Brushane, Studio Brushane

Arvio: 2 tähteä

Niki on pianisti, viulisti, säveltäjä Valeri Nikitin. Hän on tehnyt jazzukkoineen levyllisen mukavasti kulkevaa, viihdyttävää musiikkia yhdessä laulajatar Marle Mikkolan kanssa. Kaikki kappaleet ovat omaa tuotantoa, sävellyksistä vastaavat Nikitin ja saksofonisti Hemming Lundsten. Levy on vaihteleva kooste instrumentaaleja, suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä jazzviisuja.

Kaksikielisyys on kanto kaskessa, niin kuin se aina tuppaa olemaan. On toki joukko ihmisiä, joille suomi ja ruotsi avautuvat yhtä lailla, mutta silti suurin osa potentiaalisesta yleisöstä on sellaista, että toinen kieli on joko selvästi heikompi tai ei suju ollenkaan. Omat eri kielialueille suunnatut levyt on aina kannatettavampi vaihtoehto.

Ensimmäinen tutustuminen Marle Mikkolaan on miellyttävä: vaihteeksi suomalainen jazzin parissa liikkuva laulaja, jolla ääntä riittää. Toisaalta bossa novan vaatimaa herkkyyttä Mikkola ei tavoita. Tumma äänenväri on kuitenkin hyvä ja resursseja tuntuisi olevan revittelyynkin. Tällä levyllä jäädään kuitenkin melko siistiin keskitien musiikkiin, joten täyttä kuvaa Mikkolan kyvyistä ei saada. Voimakasta vibratoa Mikkolan kannattaisi jatkossa varoa, se lyö silloin tällöin läpi ja tuntuu rasitteelta jo muutaman kappaleen jälkeen.

”Suuret soittajat” ihannoi tekstissään Dizzyä ja Parkeria, Coltranea ja Miles Davisia, mutta yhtyeen oma soitto jää tässä kappaleessa kovin kankeaksi ja kalpeaksi esikuvien innovatiivisuuteen verrattuna. Sen jälkeen laulun teksti liikkuukin taaksepäin swing-kauteen. Ehkäpä yhtyeen henkinen maisema onkin jossain tuolla swingin ja bebopin välissä.

Kaikkiaan yhtye tasapainottelee ihan tyylikkäästi keskitien jazzin ja salonkiviihteen välillä. Niki’s Four Jazzmen vedonnee parhaiten keski-ikäiseen ja vanhempaankin yleisöön, joka löytää musiikista absoluuttisten arvojen lisäksi varmasti myös hyvän annoksen nostalgialisää.