Platypus Ensemble: Satsang

143
lukukertaa

2005 Alba Records ABCD 212

Platypus Ensemble: Satsang

Design & photography: Maarit Kytöharju

1.Licht-Gestalt (Hille)
2.Ambience I (Hille)
3.Ambience II (Hille)
4.Ambience III (Hille)
5.Ambience IV (Hille)
6.Ambience V (Hille)
7.New dance (Hille, Dunkel, Anttila, Mäkynen)
8.When Satyamurti got the blues (Hille)
9.Ruhig (Hille)
10.Lágrimas de un angel (Hille)
11.The end of something (Hille)

Sid Hille (p, melodica, additional sounds), Manueld Dunkel (ts, ss), Teemu Viinikainen (g), Ari-Pekka Anttila (b), Teppo Mäkynen (dr, perc)

Produced by Sid Hille
Originally produced for Finnish Broadcasting Company YLE by Veli-Pekka Heinonen
Recorded by Jukka Viiri, YLE, 12/2004
Mixed by Peter Bulkens, The Groove, Antwerp, Belgium
Mastered by Otto Donner & Esa Santonen, DER, Tammisaari

Arvio: 3 tähteä

Platypus Ensemble oli mukana äskettäin päättyneellä Jazzbryggan-kiertueella ja ainakin Tornion konsertissa yhtyeen osuuden rungon muodostivat uuden ”Satsang”-levyn alkupuolen kuusi raitaa, levyn avaava ”Licht- Gestalt” ja sitä seuraava viisiosainen sarja ”Ambience I-V”. Nämä Sid Hillen sointiväreistä rikkaat sävellykset ovat myös yhtyeen levyuutuuden parasta antia. Herkästi yhteen soittava ja toisiaan tarkoin kuunteleva Platypus luo keskittyneen kokonaisuuden, jossa tunnelmat vaihtelevat viileän kauniista melodioista (”Ambience III”) vauhdikkaaseen svengijazziin (”Ambience II”) ja ”Ambience”-sarjan viidennen osan myrskyisään loppuhuipennukseen. Hillen sävellyksissä on luonnollisesti tilaa myös sooloille. Manuel Dunkel vakuuttaa jälleen molemmilla instrumenteillaan ja Ari-Pekka Anttila soittaa kauniin soolon ”Ambience”-sarjan kolmannessa osassa.

Levyn loppupuoli ei kuitenkaan ylety alkupuolen korkeuksiin, vaikka monissa muissa yhteyksissä ansioitunut kitaristi Teemu Viinikainen täydentää kvartettia ilmeisesti uusien sointien toivossa. Valitettavasti hän ei pääse näyttämään pelimannin kykyjään eikä siten tuo mukanaan erityisempää lisäarvoa. Esimerkiksi ”When Satyamurti Got The Blues” junnaa tylsästi paikallaan ja sitä seuraava ”Ruhig” on rauhallisuudessaan ponneton. Päätösraita ”The End of Something” on toki kaunis loppusoitto, mutta kaiken kaikkiaan levyn neljä viimeistä raitaa ei tavoita alun jäntevää yhtenäisyyttä. Niinpä Platypus Ensemblen edellinen levy ”Gestalt” on edelleen vahvinta, mitä yhtye on julkaissut.