Päivinen, Pepa: Tiram num

77
lukukertaa

Pepa Päivinen Quartet: Tiram num
2005 Silence SLC 025

Cover design & photographs: Maarit Kytöharju.

1.Tiram num (Päivinen)
2.A little bit like… (Päivinen)
3.Plutoona (Päivinen)
4.The followers of Garuda (Hassinen)
5.Yellow roses for Mr. G.W.B. (Päivinen)
6.The secret word (Päivinen)
7.Frans Efraim (Päivinen)
8.Aquarian (Hassinen)

Pepa Päivinen (ss, ts, bs, fl, a-fl), Timo Kämäräinen (g), Ville Huolman (b), Mikko Hassinen (dr, perc)

Recorded at Seawolf Studios 3-5/2005
Engineered and mixed by Patri Majuri
Mastered by Petri Majuri, Seawolf Studios

Arvio: 4 tähteä

Pepa Päivinen on julkaissut pikkuhiljaa varsin vakuuttavan joukon levytyksiä. Debyytti ”Saxicon” (1997) esitteli sinänsä upeaa saksofoninsoittoa, mutta oli kuitenkin enemmän levyn materiaalin säveltäneen ja rumpuja soittaneen Edward Vesalan kuin Päivisen itsensä levy. Sen sijaan jäntevä triolevy ”Umpsukkelis” (1999) Hannu Rantasen ja Mikko Hassisen kanssa toi jo enemmän esille Päivisen omaa ääntä. Vapaat äänet-yhteyksistä suomalaiselle yleisölle tutuksi tullut ranskalainen saksofonisti Guillaume Orti vahvisti trion toista levyä ”FunFaraway” (2002) ja löytyypä diskografiasta vielä kehuttu duolevy Iro Haarlan kanssa (2001).

Nyt kitaristi Timo Kämäräinen on laajentanut trion kvartetiksi ja Ville Huolman on vaihtunut Rantasen tilalle basistiksi. Kämäräisen sähkökitara tuo musiikkiin aikaisempiin triolevyihin verrattuna uutta särmää ja sähköistä vääntövoimaa. Kitaran ja saksofonin yhteissointi kuulostaa erityisen vahvalta etenkin teemaosissa, kuten esimerkiksi jännittävän monivaiheisella nimikappaleella tai rotevalla raidalla ”The Secret World”. Tällaisen lähes rockaavan raskauden ohella levyllä on mukana myös svengaavaa menoa (”A Little Bit Like …), hypnoottisen vaivihkaa kohoavaa intensiteettiä (”The Followers of Garuda”) ja vesalamaista kelluntaa (”Aquarian”). USA:n presidentille ojennetaan yllättävän kaunis keltainen ruusu (”Yellow Rose for Mr. G.W.B.”) ilman ironian pistäviä piikkejä. Päivinen soittaa vielä kaksi lyhyttä, päällekkäisäänityksin rakennettua välisoittoa, ”Plutoona” ja ”Frans Efraim”, jotka entisestään rikastavat levyn äänimaailmaa.

Pepa Päivinen on todellinen improvisoija, joka ei tuhlaa ottamaansa soolotilaa esittelemällä päämäärätöntä virtuositeettia, vaan hän lataa sooloihinsa sellaista merkityksen tunnetta, joka nostaa levyn musiikin tavanomaisen nykyjazzin yläpuolelle. Muu yhtye osoittautuu johtajansa veroiseksi; Kämäräinen onnistuu sekä solistina että oivaltavana komppaajana ja basso/rumpu-kaksikko liikkuu dynaamisesti hienovaraisista eleistä voimakkaisiin rutistuksiin. Kun tähän lisätään levyn vaihteleva ja mielenkiintoinen sävellysmateriaali, on selvää että ”Tiram Num” kuuluu ehdottomasti vuoden jazzjulkaisujen parhaimmistoon.