Gourmet: Six acres of broken dreams

7
lukukertaa

2004 Fiasko Records FRCD-19

Gourmet: Six

Cover art: Petra Innanen

1.Flesh and some bone (Onttonen)
2.Dead man’s valley (Innanen)
3.That swinging .45 (Innanen)
4.The seduction (Innanen)
5.Fire! Smoke! Ashes! (Innanen)
6.The final twist (Innanen)
7.Ferry ’cross the prairie (Onttonen)
8.My little pony (Innanen)
9. Everything is fine (Onttonen)
10.I shot Liberty Valance (Innanen, Onttonen)
11.Fanfarria (Onttonen)
12.La balada de Camarillo Kid (Onttonen)
13.Camaradas! (Onttonen)
4.Epílogo (Onttonen)

Mikko Innanen (sax), Esa Onttonen (g), Ilmari Pohjola (tb), Veli Kujala (acc), Petri Keskitalo (tu), Mika Kallio (dr)

Produced by Esa Onttonen and Mikko Innanen
Recorded at Mango Studios, Porvoo 8/2004
Mixed at Ydin, Helsinki
Recorded, mixed and mastered by Teemu Korpipää

Arvio: 3,5 tähteä

Gourmetin debyytti vuonna 2001 oli yksi vuoden väriläiskiä. Hulvaton meininki ja musiikin arvaamaton monimuotoisuus teki levystä innostavan kuuntelukokemuksen ja jätti odottamaan tulevaa.

Valitettavasti yhtyettä ei tuon jälkeen ole paljoa keikoilla näkynyt. Toista levyä on saatu odottaa näihin asti. Muusikoiden toimet muissa yhteyksissä ovat kuitenkin pitäneet huolta siitä, että odotusarvo on kova. Jos ensimmäisen levyn aikoihin kyseessä oli ”nuorten ja lupaavien” soittajien yhtye, nyt puhutaan jo ”nimekkäästä” bändistä. Yksi muutos kokoonpanossa tosin on tapahtunut: basisti Janne Antikainen on tehnyt tilaa tuubisti Petri Keskitalolle. Gourmetin reteään torvisoittosoundiin tuuba tietysti käy vallan mainiosti.

Six acres of broken hearts on kotomaan jazzkuvioissa tuiki harvinainen ilmestys: selkeä teema-albumi. Kuvitteellisten westernien hengessä liikutaan, tarkemmin jossakin amerikkalaisen ja meksikolaisen kulttuurin rajapinnoilla. Senoritojen ja länkkäreiden voi kuvitella kohtaavan, vaikka moni maamerkki on hassusti vinksallaan…

En lähde arvailemaan mistä Gourmetin säveltäjät Esa Onttonen ja Mikko Innanen innoituksensa saavat, mutta jollain salamyhkäisellä tavalla Gourmet tavoittaa niitä samoja ilkikurisia, kieronhauskoja maailmanmusiikki-jazztunnelmia, mistä eläväisimmät eteläeurooppalaiset ja nimenomaan välimerelliset nykybändit ovat tulleet tunnetuiksi.

Levyllä ehkä kovimmin iskee synkeästä Seductionista alkava Innasen kolmen kappaleen ”Dramaattinen sarja”. Tavoitetaan italowesternin henkeä, maistellaan vähäsen mariachimusiikin sävyjä, raahaudutaan marssien tahi klenkaten boleroon ja lopulta käydään viimeiseen omituiseen meksikolaiseen twistiin.

Tämän jälkeen areena jääkin Esa Onttoselle. Raskaaseen junnaukseen päätyvän Ferry ’cross the prairien jälkeen Onttonen keventää auvoisuuksiin saakka, sillä ainakin välillä kaikki on hyvin, Everything is fine. Meksikon rajalta vierailu saattaa tämän ja seuraavankin kappaleen aikana ulottua hyvinkin New Orleansiin saakka.

Mutta kuvaelma jatkuu, ja mystinen Camarillo Kid saa oman balladinsa, jossa tuuban ja haitarin duetto hehkuu kohtalokkaasti. Hyvin ei liene Kidille käynyt, mutta sen jälkeen muille elämä taas hymyilee ja tequila maistuu. Camaradas! on rehevä iloittelu, joka tarttuvuutensa ansiosta voisi torvisoiton maailmassa levitä vaikka minkälaisiin ympyröihin. Vaikka Linnanjuhliin kelpaavaa torvimusaa voisi hyvinkin olla myös levyn avaava Onttosen sävellys Flesh and some bone.

Jos Six acres olisi ihan oikeasti elokuvan soundtrack, tämän leffan katsojilla ei olisi tylsää hetkeä tiedossa. Tyylilaji olisi jotakin hieman erikoisempaa, absurdin huumorin ystäville sopivaa.