XL: Visual

169
lukukertaa

2003 Pohjola Records PELPCD15

XL: Visual

Photos: Sami Mannerheimo ; design: Marja Konttinen.

1.6/4 (Saari)
2.Kärlekstörst (Takalo)
3.Rip (Saari)
4.Summer song (Takalo)
5.Le baiser sous la pluie (Takalo)
6.Glam (Saari)
7.Kobolt (Saari)
8.All ways and for ever (Takalo)
9.Always and forever (Takalo)
10.Amor (Saari)
11.Mrs (Takalo)

XL: Arttu Takalo (vib, celesta, mar, glockenspiel, p, tubular bells, rhodes, sampler, perc), Jarmo Saari (g, chromaharp, metallophone, programming, synt, perc, b, voc), Tuure Koski (b, perc), Tomi Salesvuo (dr, perc), DJ Bunuel (sound effects, voc, perc)
+ 8: Laura Hynninen (harp)
+ Alexandra Grimal (ts; voc on 5)
+ Kari Vehmanen (bsn)
+ 6: Jussi Chydenius (voc)
+ Speedy Saarinen (perc)
+ 1: Lolo Krusius-Ahrenberg (voice)

String quartet: Pekka Kuusisto, Eriikka Maalismaa, Riikka Repo, Timo-Veikko Valve

String arrangements by Arttu Takalo and Jarmo Saari.

Äänitys = recorded by Speedy Saarinen at Degerby Ungdomslokalen, Ekenäs & Sibelius Academy, Helsinki, 5/2003.
Additional recordings by Jarmo Saari at Ydin, Helsinki.
Miksaus = mixed by: Speedy Saarinen & Jarmo Saari at Arcada Attic Studio, Helsinki.
Masterointi = mastered by Svante Forsbäck at Arcada Attic Studio, Helsinki.

Arvio: 4 tähteä

Niin raskasta kuin kevyttäkin on XL:n tuoreimman levyn musiikki. Muistin virkistyksesi täytyi kaivaa pikakuunteluun yhtyeen ensimmäinen albumi Xlent vuodelta 1995. Kyllä XL:n perusta on säilynyt leimallisen tunnistettavana, mutta ehkäpä tuota kepeyttä on kuitenkin tullut lisää alkuajoista. Suuri vaikutus tähän on taiten sovitetuilla jousilla, joiden lepatus tuo musiikkiin sentimentaalista värinää ja vahvistaa impressionistista sävyä. Arttu Takalon Kärlekstörst on juuri jousien ansiosta törkeän romanttinen ja törkeän hieno kappale, samoin Jarmo Saaren Amor kehittyy perusyhtyeen sähköisen leikin jälkeen jousien viehkosti polveilevaksi karkeloksi.

Oma suuri ansionsa soinnin ilmavuuteen on tietysti myös Arttu Takalon soittimella, vibrafoni kun luonnostaan vie keveään ilmaisuun. Takalon arsenaalista löytyy kuitenkin myös kaikenlaista mukavaa tukemaan muun bändin jyräystä. Voimakkaasti prässäävät progepaisuttelut kun kuuluvat edelleen XL:n konseptiin olennaisesti. Tomi Salesvuo lyö tunnetusti mielellään niin että tuntuu, ja myös Tuure Koski ja Jarmo Saari osaavat rokata. Esimerkiksi ”Rip” kulkee kuin katujyrä, ja kappale osataan vielä lopussa tiivistää yhteen tiukkaan pisteeseen, tai paremminkin huutomerkkiin. Toinen vakuuttava voimapullistelu on DJ Bunuelin ja laulaja Jussi Chydeniuksen pippuroima ”Glam”, johon Jarmo Saari on hauskasti valinnut psykosurffaavat rautalankasoundit rajattoman tuntuisesta sointivalikoimastaan.

Paikalleen ovat osuneet Kärlekstörstin lisäksi levyn muutkin suvantovaiheet, jotka nekin ovat Takalon kynäilemiä. Leikkisän ”Le baiser sous la pluie” -pikkukappaleen teema voisi olla Pekka Pohjolan nuottikirjasta, mutta jousisovitus tuo siihen oman persoonallisen pirauksensa. ”All ways and for ever” on harpisti Laura Hynnisen soolo Takalon sekvensseittäin etenevästä sävellyksestä. Heti perään sama teema vedetään XL:n progemankelin läpi. Molempi parempi, tosin bändiversio alkaa loppua kohti maistumaan junnaavalta junttaukselta. Ja levyn päättävä Takalon vibarofonisoolo ”Mrs” kelpaisi vaikka kehtolauluksi. Kaunista!

Huonoja tai turhia kappaleita ei levyllä ole ainoatakaan, mutta jotain pienenpientä XL:ltä vieläkin jää kaipaamaan. Ehkä kaikki on sittenkin hieman liian selkeätä, valmiiksi mietittyä ja vähän yllätyksetöntä. Ripaus zappaa tai muuta luovaa hulluutta saattaisi tuoda sen pienen puuttuvan osasen, jonka avulla XL voisi kohota kansainvälisen luokan suurbändiksi.