Robson, Jenny: Jenny Robson

27
lukukertaa

2003 Robson JSR-01

Robson, Jenny: Jenny Robson

Photos: Maarit Kytöharju ; layout: Aleksi Salokannel/Sisin

1. Changes (Jakobsson)
2. Earthworm (Robson)
3. Graceful Child (Robson)
4. In A Quiet Way (Josef Zawinul)
5. I Hate Growing Up (Jakobsson)
6. Running Away (Robson)
7. Flying (Robson, Jakobsson)
8. Who`s The Fool Now? (Robson)
9. The End (Jakobsson, Robson)

Kaikki sanoitukset = all lyrics by: Jenny Robson.

Jenny Robson (voc), Tero Saarti (tp), Joonatan Rautio (ts), Esa Onttonen (g), Mikael Jakobsson (rhodes, p), Timo Hirvonen (b), Joonas Riippa (dr) + Abdissa ”Mamba” Assefa (perc), Pessi Levanto (org, synt, editing, programming), Tommi Vainikainen (programming, editing),
+ 4: JimJamMurMur

Tuottaja = Produced by: Pessi Levanto
Executive producer: Jenny Robson
Äänittäjä = Engineer: Tommi Vainikainen
Miksaus = Mixed by: Tommi Vainikainen
Masterointi = Mastered by: Minerva Pappi, Finnvox Studios

Arvio: 3 tähteä

Jenny Robsonin debyyttilevy on todellinen soololevy, sillä hän on sanoittanut kaikki levyn laulut ja säveltänyt niistä suurimman osan. Robsonin ohella levyn säveltäjänimiä ovat kosketinsoittaja Mikael Jakobsson ja Joe Zawinul, jonka klassinen ”In A Silent Way” on saanut nimekseen ”In A Quiet Way”. Robsonin laulut eivät ole vielä kovin persoonallisia tai mieleenpainuvia, mutta ne istuvat luonnollisesti laulajalleen ja tarjoavat myös yhtyeen instrumentalisteille mukavasti soolotilaa. Lähinnä ihmissuhteita koskettelevat laulutekstit ovat sympaattista käyttölyriikkaa. Tyylillisesti Robson liikkuu jazzin, grooven ja soulin hieman vaikeasti määriteltävässä välimaastossa ja hän tuntuu olevan siellä kuin kotonaan.

Robsonin uutuus on toisaalta myös toimiva yhtyelevy. Maamme eturivin muusikoista kootun bändin taitava groove etenee niin vaivattoman tuntuisesti, että on helppoa kuvitella yhtyeen olevan mainio myös livenä kuultuna. Erityisesti mieleen jäävät UMO:ssa ja Groove Conventionissa vaikuttavan trumpetisti Tero Saartin osuudet, jotka saavat kuulijan jälleen pohtimaan, milloin Saarti mahtaa julkaista oman levyn.

Levyn materiaali on varsin tasavahvaa, ehkäpä hieman tasapaksuakin. Joukosta nousee kuitenkin esille muutama erityisen onnistunut raita. Levyn avaa viileän tyylikäs ja svengaava ”Changes” ja heti perään tulee tummasävyisen melodinen ”Earthworm”, joka alkaa levollisesti, mutta kasvattaa lopussa intensiteettiään. ”In A Quiet Way” on hauras balladi, jossa Saarti soittaa kaunista Davis-vaikutteista trumpettia. Joonatan Raution saksofonia voi ihastella vaikkapa tanakasti kulkevalla raidalla ”I Hate Growing Up”.

Kokonaisuutena Jenny Robsonin uutuus on erittäin lupaava levytysuran avaus, graafista ulkoasua myöten taiten viimeistelty. Esikoislevyn perusteella Robsonilta voi vastaisuudessa odottaa vielä omaäänisempää ja painokkaampaa musiikkia.