Quintessence: Talk less listen more

85
lukukertaa

2002 Texicalli TEXCD 050

Quintessence: Talk less listen more

Sleeves by Speedshop

1.Sticks & stones (Haarala, Helminen, Salokoski)
2.1st impressions (Prättälä, Haarala, Helminen)
3.Never (Prättälä, Helminen, Haarala, Salokoski)
4.Raindrops (Prättälä, Haarala, Salokoski, Lindgren)
5.The right (Helminen, Prättälä)
6.Skywalker (Haarala, Helminen, Prättälä, Salokoski)
7.<< (Cyclic skit) (Quintessence, Prättälä)
8.Sparkle (Helminen, Haarala, Salokoski, Prättälä)
9.Ballad in 6/8 (Haarala, Salokoski)
10.White light (Haarala, Helminen, Salokoski, Lindgren)

Emma Salokoski (voc), Tuomo Prättälä (keyb, voc), Aki Haarala (g), Mikko Kaakkuriniemi (dr), Verneri Pohjola (tp), Heikki Laine (b)
+ 4, 6, 9: Jukka Eskola (tp, fl-h)
+ 6, 7, 9: Marika Tuhkala & Johanna Försti (voc)
+ 2, 4, 10: Tommy Lindgren (rap)
+ Zarcus Boussé (perc)
+ Jouni Helminen (programming)

Recorded and mixed by T-mu at Hitsville and Ydin
Mastered by Pauli Saastamoinen at Finnvox

Arvio: 4 tähteä

Quintessencen debyyttilevy oli ehdolla vuoden 2002 Jazz-Emman saajaksi. Sarjan oikeellisuudesta voidaan keskustella, sillä soul (tai nu-soul ja lievä funk) ovat bändille osuvampia määrittäjiä kuin jazz. Toisaalta musiikki on aivan liian laadukasta ja monisävyistä, jotta levyllä olisi ollut mahdollisuuksia populaarisarjoissa, joten hyvä näinkin.

Bändissähän on kyllä mukana jazzmuusikoita. Kosketinsoittaja Tuomo Prättälä ja trumpetisti Verneri Pohjola soittavat mainiossa vuoden 2002 Young Nordic Jazz Comets -voittajassa Ilmiliekki-yhtyeessä, ja rumpali Mikko Kaakkuriniemi on remeltänyt melkoisen vapaata fuusiojazzia kitaristi Mikko Iivanaisen johtamassa Free Control -yhtyeessä.

Tällä levyllä jazzvaikutteet vilahtelevat siellä täällä kuin varkain. Ennen kaikkea nämä omatuotantoiset kappaleet ovat kuitenkin lauluja. Emma Salokoski asettuu tätä kautta luontevasti yhtyeen keulakuvaksi. Vaikka soulahtavaa nykymusiikkia tehdään, Emma malttaa pitää ilmaisunsa aisoissa eikä sorru alalta löytyviin kliseisiin. Eikä mitään 90-luvun megapopsoullaulajien gospelkiekumista imitoivaa ylenpalttista koristelua tarvitse pelätä, tämä on jo selkeästi uuden sukupolven tyylikkäämpää soulpohjaista musiikkia. Emma laulaa pelkistetysti, kauttaaltaan erittäin luonnollisesti ja miellyttävän pehmeästi.

Quintessencen musiikki on salakavalaa. Ensimmäinen kuuntelukerta ei pudota penkiltä, mutta levyä pyörittää mielellään uudelleen ja uudelleen. Ajan kanssa musiikki alkaa tehota, ja hitaan syttymisen takia siihen on hankala kyllästyäkään. Lähes piilomelodisten kappaleiden tenho perustuu Salokosken lisäksi imevään grooveen, jonka luovat Kaakkuriniemen lyömien ja Prättälän koskettimien lisäksi Heikki Laineen basso ja Aki Haaralan kitara.

Toimivaa musiikkia. Mutta mitä? Ehkäpä progressivista soulia?