Mikkonen, Samuli & 7 HENKEÄ

450
lukukertaa

2003 Samuli Mikkonen SMCD-3

Mikkonen, Samuli & 7 HENKEÄ

1.Raudan synty (Mikkonen, Aaltonen, Heinilä, Kallio, Kukko, Krokfors, Päivinen, Tapio)
2.Virta vie (Mikkonen)
3.Taivasalla (Mikkonen)
4.Kesäyö (Mikkonen)
5.Peili (Mikkonen)
6.Keljonlahden Stalker (Mikkonen,Heinilä anonymous/Eduard Artemjevin mukaan)
7.Teeskentelijä (Mikkonen)
8.Vehkeilijä (Mikkonen)
9.Peilin lumoama (Mikkonen)
10.Pohjoista kohti (Mikkonen)
11.Enigma (Mikkonen)
12.Niitty (Mikkonen, Tapio)

Samuli Mikkonen (p, suhistuspuu), Juhani Aaltonen (fl, ts), Sonny Heinilä (fl, ney, ss, ts), Sakari Kukko (ts), Pepa Päivinen (ts, bs, fl), Jorma Tapio (b-cl, b-fl, suhistuspuu, as), Uffe Krokfors (b), Mika Kallio (dr)

Studio: Kallio-Kuninkala, Järvenpää, 7/2002
Tuottaja = Producer: Samuli Mikkonen
Äänittäjä = Engineer: Miikka Huttunen
Miksaus = Mixed by: Johannes Lundberg
Masterointi = Mastered by: Pauli Saastamoinen

Arvio: 3,5 tähteä

Pianisti ja säveltäjä Samuli Mikkonen harrastaa sävellystensä nimissä usein ulkomusiikillisia viittauksia. Uuden levyn kappaleiden nimet viittovat virkistävän epämuodikkaasti ainakin Kalevalaan, Andrei Tarkovskin elokuviin ja luontoon. Viittauksista paljastuu Mikkosen positiivisessa mielessä vakava (= pinnallisen vastakohtana) taitelijanlaatu, jonka luomasta filosofisesta musiikista ei pääse ohi vain olankohautuksella. Mikkosen pianon mietteliäs kauneus on ladattu täyteen merkityksellisyyden tunnetta, samaan tapaan kuin Tarkovskin elokuvien kuvat.

7 Henkeä on etukäteen ajateltuna poikkeuksellisen mielenkiintoinen levytysprojekti. Esikoislevyltä (Korpea kuunnellessa, 1998) tuttu trio, Mikkonen – Krokfors – Kallio, saa seurakseen joukon maamme huippupuhaltajia, mikä virittää odotuksia kollektiivisen free jazzin suuntaan. Levyn musiikki ei kuitenkaan ole vapaata improvisaatiota, vaan Mikkosen sävellystyö suuntaa musiikkia vahvasti. Koko puhaltajajoukko esiintyy yhtä aikaa vain kahdella raidalla, pitkällä avauskappaleella ”Raudan synty” ja levyn päättävällä meditaatiolla ”Niitty”.

Väliin mahtuu joukko erilaisia kokoonpanoja soolopianosta aina sekstettiin asti. Puhaltajajoukosta eniten on esillä Sonny Heinilä. Selkeärakenteinen ”Peili” kaartuu komeasti Heinilän sopraanosaksofonin johdolla, ”Keljonlahden Stalker” tavoittelee ney-huiluineen paikoin itämaisia sävyjä ja ”Pohjoista kohti” huipentuu Heinilän tenorisaksofonin upeaan sointiin. Sakari Kukko tulkitsee karhean melodisesti laulullisen ”Kesäyön” ja Aaltosen kaunis huilu on ”Enigman” pääosassa. Krokforsin basso on jykevää kuultavaa ja Kallion vivahteikkaat rummut vakuuttavat kautta koko levyn.

CD-ajan levyt venyvät usein yli tunnin mittaisiksi, mikä alkaa olla jo liian paljon yhdeltä istumalta nautittavaksi. Näin on käynyt myös nyt Mikkosen uutuudelle. Niin hyviä kuin levyn kappaleet ovatkin, kokonaisuus olisi varmasti ollut napakampi, jos materiaalia olisi maltettu hieman karsia. Lisäksi ennakolta odottelemani kaikkien viiden huippusaksofonistin yhteinen rutistus jää toteutumatta. Lähimmäksi pääsee neljän saksofonin komea ”Teeskentelijä”.