Mikkola, Atro: On the way

41
lukukertaa

The Atro ”Wade” Mikkola Quartet: On the way
1996 AMK-1000

The Atro "Wade" Mikkola Quartet: On the way

Photo: Seppo Sarkkinen

1.Fourlike (Mikkola)
2.In a heartbeat (Mikkola)
3.Come rain or come shine (Mercer-Arlen)
4.How long has this been going on? (Gershwin-Gershwin)
5.Psyche! (Mikkola)
6.Which way? (Mikkola)
7.On the way (Mikkola)
8.In a sentimental mood (Ellington)
9.Seabourn (Mikkola)
10.Saturn says (Mikkola)
11.Viève (Mikkola)
12.Relief by Lateef (Mikkola)

Eric Alexander (ts), Peter Mihelich (p), Atro ”Wade” Mikkola (b), Joe Farnsworth (dr)

Studio: Acoustic Recording Studios, New York, 10/95
Tuottaja = Producer: Atro Mikkola Ä
änittäjä = Engineer: Michael Brorby
Miksaus = Mixed by: Michael Brorby

Arvio: 3,5 tähteä

On the way on basisti Wade Mikkolan työnäyte Amerikan-ajoilta. Mikkola opiskeli Jenkeissä 80-luvulla viiden vuoden ajan ja muutti vuonna 1993 New Yorkiin neljän vuoden ajaksi. Lokakuussa 1995 Mikkola vei levytysstudioon amerikkalaisen kvartettinsa.

Yhtyeen muodostavat soittajat, joilla perusjazz on veressä. Soitto ja balanssi on täydellisen luontevaa, mainstream sykkii hyvällä svengillä ja pakottomalla draivilla. Saksofonisti Eric Alexander, pianisti Peter Mihelich ja rumpali Joe Farnsworth hoitavat omat hommansa moitteettoman tyylikkäästi.

Yhtyeen basistijohtoisuus kuuluu tällä levyllä lukuisina bassosooloina. Mikkola on soittajanlaadultaan mieluummin tyylikäs komppaaja kuin solistinen virtuoosi, joten soolot ovat vähäeleisen maltillisia. Rumpusoolojakin on tarjolla, joten kokonaisuudessa on koko ajan päällä rehti ja reilu ”livenä studiossa” -henki.

Levyllä kuullaan enimmäkseen Mikkolan omia sävellyksiä, joista ei ehkä evergreenejä synny, mutta täyttävät ne toki tässä kuitenkin tehtävänsä improvisoinnin alustoina. Lainakappaleista Gershwinin balladi How long has this been going on? säväyttää eniten, Alexanderin tenoritunnelmointi on yökerho- tai nojailujazzia parhaimmillaan.

Kvartetilta luonnistuu tällä levyllä yhtä hyvin saksofonijohtoiset menokappaleet kuin balladityylittelytkin. Minuun vetoaa enemmän tuo hitaampi puoli, kiireetön tunnelmointi tuntuu sopivan erityisen hyvin Mikkolalle ja Mihelichille.