Mariana Zwargin Sexteto Universal kiehutti Jyväskylän pyörryksiin

360
lukukertaa
Kaikki sivun kuvat: Kalevi Plattonen.

H-hetken piti olla tasan kahdeksalta, mutta varttia vailla Popparissa oli tyhjää. Näinkö tässä nyt kävi, ehdittiin niissä kahdessa pöydässä jo harmitella. Soundcheck oli lupaava, mutta seinille soittaminen lannistaa kenet tahansa pitkämatkalaisen muusikon.

Mutta annas olla, tuossa kahdeksan molemmin puolin paikka paukahti hetkessä täyteen, ja tuskinpa menee pahasti pieleen, kun veikkaan valtaosan yleisöstä lopulta olleen musiikinopiskelijoita. Ja tämä yleisö oli heti valmiina, jo ensimmäisen kappaleen jälkeen hihkuttiin, hurrattiin ja tömisteltiin. Tunnelma oli kuuma koko illan ja tällä kertaa pelkästään musiikillisin ansioin.

Brasilialaisen Mariana Zwargin johtamalla ”universaalilla sekstetillä” on vankka yhteys Jyväskylään, sillä kaupungista on kotoisin lyömäsoittaja Sami Kontola, hänkin pitkän Brasiliassa asustellut. Zwargin Suomen-kiertueet ovat Kontolan ansiota, ja tietysti Jyväskylä on ollut mukana jokaisella noin viidellä kiertueella. Zwarg naureskelikin, että Jyväskylä on kaikista maailman paikoista se, jossa yhtyeellä on eniten esiintymisiä takanaan.

Yhtyeen toinen brassi on Zwargin luottobasisti Ricardo Sá Reston, joka oli mukana myös viime kesänä kiertäneessä Zwargin ja Antti Lähdesmäen yhteisessä yhtyeessä. Universaalisuuden takaavat tanskalainen laulaja Mette Nadja Hansen, saksalainen pianisti Johannes von Ballestrem ja ranskalainen rumpali Pierre Chastel. Zwarg esitteli muusikot lämpimästi ja vuolaasti kiitellen. Hansen oli muusikoista ensimmäinen, jonka Zwarg ehdottomasti halusi uuteen ryhmään (yhtyettä tarvittin vuonna 2016 Hermeto Pascoalin 80-vuotissynttäreille). Pianisti von Ballestremin alku oli kuulemma vähän hankala, ja Zwarg luulikin jo että ensimmäinen yhteinen kiertue jää viimeiseksi (vaikeata, pitkälti kirjoitettua musiikkia, liian vähän rahaa, voi voi, ei taida tulla mitään). Vaan kiertueen lopulla pianisti oli kehittynyt niin hurjasti, että kaksikko tekikin sopimuksen: soitamme yhdessä ikuisesti! Ja vaikka Brasiliassa varoteltiin ranskalaisesta rumpalista (selkeällä ”ei muuten tule onnistumaan” -tyylillä), Chastelkin otti työvoiton ja osoitti ennakkoluulot vääriksi.

Zwarg on pitkälti ollut yhtyeensä muusikoiden kouluttaja brasilialaisen musiikin saloihin, sekä Pascoalin että ennen kaikkea omien sävellystensä tulkeiksi. Olennainen pointti ja yhtyeen universaalisuuden tae on kuitenkin se, ettei Zwarg halua tehdä yhtyeen jäsenistä ”aitoja” brasilialaisia muusikoita, vaan jokaisen muusikon persoonallisuuden pitää näkyä ja kuulua musiikissa.

Periaatteessa yhtyeessä on kaksi voimakeskusta. Ensinnäkin lavan etualalla on Zwargin ja Hansenin kaksikko. Zwargin soittamat huilu, alttohuilu tai sopraanosaksofoni saavat rinnalleen Hansenin laulun, joka on alusta loppuun asti sanatonta, ja samalla hyvin instumentaalista. Hyvin ison ajasta Zwarg ja Hansen ovat yhtä aikaa äänessä, joko unisonoissa tai elimellisesti yhteen liittyvissä temaattisissa kuvioinneissa. Erillään ja irrallaan kumpikin yltävät upeasti rakennettuihin ja huolella huipennettuihin improvisaatioihin. Dramaattisen tehokkuuden puolesta vaaka kallistui tällä kertaa hieman Hansenille, muutama scat-soolo kasvoi niin huiman kiihkeäksi. Molempien muusikoiden improissa huomio kiinnittyi rytmikäsitykseen: oli hetkiä jolloin Hansen ”lauloi rytmiä”, melodisella elementillä ei ollut silloin isoa merkitystä, olennaista oli se miten laulu nokitti ja haastoi yhtyeen rytmiryhmää. Hansenin kohdalla tuo rytmilaulaminen oli epätavanomaista ja tehokasta, mutta Zwargin improissa soolon jakaminen suppeisiin riffeihin, joita seurasivat seuraavat suppeat riffit, ei ollutkaan yhtä toimivaa. Vapaammat improvisaation purskahdukset tekivät sitten kyllä tehtävänsä, ja raikastivat ilmaa.

Yhtyeen toinen voimakeskus on Chastelin, Kontolan ja Sá Restonin väsymätön rytmiryhmä. Toki myös pianisti von Ballestrem kantoi kortensa kekoon rytmihurmoksessa saaden vaivan palkaksi muutamia vapaampia improjaksoja. Vaihtelevien brassirytmien pyörteissä Chastelin jäntevyys palkittiin ja Kontola taikoi mittavasta, kokonaisen pöydän pettävästä perkussiosoitinten arsenaalista svengiä upeasti elävöittävää koristelua. Mainittakoon, että myös Hansen ja jopa Zwarg ehtivät hieman Kontolaa kilkutuksissa avitella.

Ja mitenkäs tässä näin kävi: Man of the Match jäi viimeiseksi. Hyvät naiset ja herrat, Ricardo Sá Reston! Viisikielisellä sähköbassollaan Sá Reston soitti muutaman pitkän ja komean soolon, mutta ennen kaikkea muovaili grooven ilmeen ja ohjaili bändin dynamiikkaa, ja siinähän vaihtelua riitti sekä biisien välillä että sisällä. Jos Zwarg onkin yhtyeen selkeä johtaja, Sá Reston on kuin konserttimestari, jolle pomo voi sälyyttää paljon vastuuta käytännön hommista. Samalla Sá Restonin soiton kautta yhtyeen koko rytminen rikkaus tuli hyvin selkeästi päin korvia.

Sen verran räjähtävät suosionosoitukset Universal Sexteto lopulta sai, että näyttivät muusikot olevan sekä ihmeissään että mielissään. Zwarg kertoi, että Jyväskylästä on tullut hänelle tärkeä paikka. Yleisön joukossa on jo monta tuttua kasvoa, keikan jälkeen syntyi halausjono, ja vielä kun Korhosen Matti miksaa, niin mikäs on muusikon ollessa!

Jazz JKL Live 14.11.2019
Mariana Zwarg Universal Sexteto
Mette Nadja Hansen (DEN) – laulu

Mariana Zwarg (BRA) – saksofoni, huilut
Johannes von Ballestrem (GER) – piano
Ricardo Sá Reston (BRA) – basso
Sami Kontola – perkussiot
Pierre Chastel (FRA) – rummut