Tjango! heitti loistokeikan Äänekoskella

575
lukukertaa
Kännykkäkuva: Kalevi Plattonen.

Onkos Tjango! tuttu? Jos ei satu olemaan, nyt kiireesti tutustumaan, sillä bändi on juuri nyt kuumaakin kuumempi. Paitsi loistokkaalla yhtyesoitolla, Tjango! erottuu edukseen erinomaisella materiaalillaan, jonka voisi hyvinkin kuvitella leviävän laajempaankin käyttöön.

Toinen levy on juuri tullut ulos, ja omilla tosiaankin pärjätään. Ryhmän pääsäveltäjä on haitaristi Antti Leinonen, ja kakkoslevylle ovat omat luomuksensa tuoneet myös viulisti Tero Hyväluoma ja basisti Tarmo Anttila.

Tjango! syntyi vuonna 2010 klasarimuusikoiden hakiessa improhenkisempää yhteyttä. Leinosen ohella perustajajäsenistä on mukana vielä kitaristi Otto Tolonen.
Ensimmäisellä levyllä ovat vielä mukana Radion sinfoniaorkesterissa nykyään soittava viulisti Pasi Eerikäinen ja Helsingin kaupunginorkesterin soittajistoon kuuluva kontrabasisti Eero Ignatius.

Hyväluoma ja Anttila ovat tulleet eri leiristä, sillä heillä on takana pitkä, osin yhteinenkin taival kansanmusiikkiyhtyeissä. Onko Tjango!n svengi nykyään luomumpi, maalaisempi ja juurevampi, sitä voi itse kukin levyjen perusteella arvioida.

Äänekosken keikan perusteella nykymeno ainakin täyttää kaikki maanläheisyyden vaatimukset. Kaihoisa kantrivalssi hehkuu, mustalaisjazz kipunoi ja Piazzollan haamukin haahuilee.

Tjango! on siis reippaasti monikulttuurinen, kuten musiikin alueella aina on syytä olla, jos meinaa pitää touhun elävänä. Vaikutteet tulevat suomalaisen kansanmusiikin ohella eteläisestä Amerikasta, Pohjois-Amerikan monista juurimusiikkigenreistä (jazz ja swing laskettakoon tässä niihin), suomalaisesta ja eurooppalaisista kansanmusiikeista, eikä unohtaa sovi myöskään klassisen musiikin vaikutusta, joka soi selkeimmin Tolosen kitaratekniikassa.

Keikalla Tjango! on milloin kiperän virtuoottinen, milloin pehmeästi ja tunteisiin vetoavasti maalaileva. Se on myös hersyvän hyväntuulinen, musikaalisesti humoristinen.

Helatorstain keikalla Wille-kahvilan hirsiseinät hellivät akustisen yhtyeen sointia, ja kun tupakin oli täynnä, tunnelma kohosi upean soitannon myötä korkealle.