Francis, Nathan: NFQ ft. Eero Koivistoinen

454
lukukertaa
Graphic design by Anna Goffe.

2021 Ajabu! Records AJABU036

1.Minor solution (Eero Koivistoinen)
2.After the morning (John Hicks)
3.Crystal clear (Markus Niittynen)
4.Song of her (Cecil McBee)
5.Late show (Eero Koivistoinen)
6.Vilia (John Coltrane and Franz Lehar)

Nathan Francis (double bass), Eero Koivistoinen (tenor saxophone), Markus Niittynen (piano), Aleksi Heinola (drums).

Recorded 1/2020 at The Sibelius Academy Studios
Mixed and mastered at Sonic Pump Studios, Helsinki, Finland
Mixed by Joel Ward
Mastered by Tommi Vainikainen

Arvio: 3,5 tähteä

San Franciscosta vuonna 2018 Helsinkiin muuttanut basisti Nathan Francis on kasannut oman yhtyeen ja julkaisee nyt debyyttinsä saksalais-ruotsalaisella Ajabu!-merkillä. Francisin jonkinmoisesta suomalaistumisesta saa kiittää tietysti Sibelius-Akatemiaa, ja sitä kautta on nopeasti löytynyt enemmänkin sijaa jazznäyttämöllä. Francis on ehtinyt musisoida mm. yhtyeissä Alder Ego, Perussastamala, Max Zenger Globus ja Aleksi Heinola Quintet.

Rumpali Heinolan kanssa Francis rakentaa myös oman kvartettinsa svengaavan rytmimaailman. Pianisti Markus Niittys monipuolisuus takaa hyvän perustan tähtivieraalle, suomijazzin ehdottomiin legendoihin kuuluvalle saksofonisti Eero Koivistoiselle.

Koivistoisen valtavan laajassa katalogissa albumi on vähintään hyvää keskitasoa. Henkilökohtaisesti en ole ollut fonistin suoran ja aavistuksen kovan soundin ylimmäinen ystävä, tilaisin mieluusti hieman enemmän nyansseja ja arvaamattomampaa lentoa patenttiratkaisujen sijaan. Makunsa kullakin, tavataan tässä kohdin sanoa.

Levyn rivakoita svengibiisejä paremmalta Koivistoinen maistuu levyn hitaissa kappaleissa, joissa fonisti saa rauhassa mietiskellä ja herkästi herutella, leppoisan ympäristön tukiessa toimintaa. Cecil McBeen Song of her nousee timanttina esiin, siinä kvartetti onnistuu kauttaaltaan erinomaisesti. Myös John Hicksin After the morning on herkullista maalailua.

Perinnejazzilla tarkoitetaan yleensä dixielandia tai swingiä, mutta aletaan olla jo ihan hilkulla, ettei tällainen yllätyksetön kolmimuunteinen amerikanjazz ole jo sitä, väistyvää tai väistynyttä perinnejazzia. Tässäkin se on hienosti toteutettua käsityötä, ja kaiken ammatillisen arvostuksen ansaitsevaa, mutta nykypäivän luovat mielet hakeutuvat kyllä jonnekin muualle.