Kerava Jazz 2005

427
lukukertaa

Kerava Jazz luottaa edelleen afroamerikkalaiseen spiritualiteettiin – pääesiintyjiksi kutsutut basisti William Parkerin kvintetti New Yorkista ja huilisti Nicole Mitchellin yhtye Black Earth Ensemble Chicagosta edustavat genreä parhaalla mahdollisella tavalla.

Huilisti, laulaja ja säveltäjä Nicole Mitchell kuuluu pieneen joukkoon afro-amerikkalaisia naisia, joilla on oma orkesteri. Hän perusti isoimmillaan viisitoistajäsenisen Black Earth Ensemblen v. 2001 toimimaan foorumina visionäärisille sävellyksilleen, jotka perustuvat afroamerikkalaiseen kulttuuriperintöön ammentaen vaikutteita bluesista, bebopista, swingistä, itämaisista moodeista, klassisesta musiikista ja afrikkalaisista rytmeistä. Viime vuosina Mitchell on saanut mainetta monitaiteellisesta projektistaan Hope, Future and Destiny, jossa yhdistetään tanssi-, video- ja näyttämötaidetta Black Earth Ensemblen musiikkiin. Häntä arvostetaan myös huilistina, joka kehittää uusia soittotekniikoita tälle vaikealle ja jazzissa harvoin ”oikein” soitetulle soittimelle. Useimmitenhan on niin, että huilua soittaa saksofonisti kakkosinstrumenttinaan, jolloin soitin ei pääse oikeuksiinsa. Huiluihin keskittyneen Mitchellin soittoa kuunnellessa havaitsee, että huilu lähtee lentoon taiturin käsissä ja ilmentää elämää murheineen ja iloineen, saa itkemään ja nauramaan. Mainittakoon, että Down Beat -lehden kriitikot ovat arvostaneet Nicolen taidot niin korkealle, että hän on neljä kertaa voittanut ns. nouseva huilistitähti -äänestyksen. Keravalla nähdään kuusihenkinen Black Earth Ensemble, jossa soittaa eräitä Chicagon nuoremman polven varteenotettavia muusikoita – David Boykin saksofoneissa ja klarineteissa, David Young trumpetissa, Josh Abrams bassossa, Hamid Drake rummuissa ja Bryan Nicholls pianossa.

Jo pitkään kuvioissa olleen William Parkerin tähti on ollut tasaisessa nousussa siitä lähtien, kun hän vieraili Keravalla v. 1998 David S. Waren yhtyeessä. No vitsi, vitsi! Oikeasti hänen tähtensä lähti nousuun jo kahdeksankymmentäluvulla pianistilegenda Cecil Taylorin maineikkaassa kokoonpanossa ja nousuvauhti on kiihtynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, jolloin hän on astunut vahvasti esiin omilla projekteillaan. Parasta Parkerissa on hänen monipuolisuutensa, jonka ääripäitä edustavat yhtäältä haasteellisen freejazzin soittaminen ja toisaalta omiin runoihin tehdyt selväpiirteiset sävellykset. Runoissaan Parker ottaa tiukasti ironisoiden näkemystä yhteiskunnallisiin mielettömyyksiin, kuten epätasa-arvoon, rasismiin ja sotaan, mutta toisaalta niistä kuvastuu myös idealismi ja usko parempaan. Keravalla esitettävä produktio kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Se perustuu Parkerin sävellyksiin ja runoihin, jotka on julkaistu Raining on the moon -nimisellä levyllä. Soittajisto koostuu pitkäaikaisesta luottomiehityksestä eli trumpetisti Louis Barnesista, saksofonisti Rob Brownista ja rumpali Hamid Drakesta. Loistava rumpali Drake nähtiin Keravalla myös viime kesänä Henry Grimesin triossa. Oman aspektinsa yhtyeeseen tuo laulusolisti Leena Conquest. Voisi väittää, että uusiosoul-piireissäkin vaikuttanut Conquest nostaa yhtyeen musiikin aivan uudelle tasolle. Hänen voimakas, mutta samalla tunteikas alttonsa sopii mainiosti Parkerin runojen tulkiksi. Loistava laulaja, jolta löytyy tunnetta, väriä ja intohimoa, joita tarvitaan muuttamaan runotekstit lihaksi ja vereksi.

Kerava Jazz suorittaa myös uuden alue-valtauksen ohjelmistossaan – nimittäin aukaisee ikkunan Venäjälle. Ainahan on tiedetty, että sieltä suunnalta tulee loistavia muusikoita, joista ei kuitenkaan tiedetä oikein mitään. Loistavan pianistin Andrei Razinin Second Approach -ryhmä ammentaa vaikutteensa laajasta venäläisestä kulttuurista, sen hienojen klassisten säveltäjien töistä, nykymusiikista ja maailman- musiikista sekä yllätyksellisesti myös jazzista. Yhdistelmä tuottaa tuloksen, jossa kaikki osa-alueet sulautuvat musiikilliseksi seljankaksi, hyvältä maistuvaksi keitokseksi. Pääasiassa Razinin säveltämä musiikki toimii viitekehyksenä jo pitkään yhdessä esiintyneen trion käsittelyssä – se elää uutta elämää esityksestä toiseen. Suuri merkitys on laulusolisti Tatiana Komovan sanattomalla laululla, joka toimii välillä kuin saksofoni tai trumpetti. Hänen improvisatoriset taitonsa eivät jätä kuulijaa kylmäksi. Yhtyeen kolmas jäsen, basisti Igor Ivanushkin, hoitaa myös asiansa mestarillisesti.

Cecil Taylor piano, Paul Lovens rummut, Teppo Hauta-aho basso, Harri Sjöström sopraanosaksofoni… Ikävä kyllä Keravalle saapuva kvartetti ei ole tämä vuosina 1998-2001 keikkaillut superkokoonpano, mutta onneksemme esiintymässä on kuitenkin puolet siitä. Teppo Olavi Hauta-aho kuuluu siihen pieneen ryhmään muusikoita, joiden voidaan sanoa synnyttäneen suomalaisen freejazzin. Vuosien kuluessa pioneerien määrään on tullut luonnollista poistumaa, mutta Kalmistolla kulkee edelleen lujaa. Säännöllisellä päivätyöllä Kansallisoopperan orkesterissa lienee ollut osuutensa asiassa, mutta fyysisestä kunnostaankin hyvin huolehtivan Tepon tiedetään harjoittelevan päivittäin. Ja mikä hienointa, Tepolla on edelleen valtava halu soittaa. Ilman sitä ei olisi olemassa Olavi-trioa, jonka pasunisti Jari Olavi Hongisto kuuluu Tepon ohella tunnetuimpiin suomalaismuusikoihin ulkomailla. Tämän vapaan improvisoinnin mestarin käsissä jähmeä pasuuna taipuu notkeasti lempeästä lyyrisyydestä hillittömään draiviin. Trion täydentää ”oikea Olavi” Louhivuori, joka kuuluu rumpaleihin, joiden soitosta kuuluu kuuntelemisen taito ja nopea reagointikyky musiikillisiin ”ärsykkeisiin”. Nämä ominaisuudet tekevät monipuolisesta, hyvänä säveltäjänäkin tunnetusta Louhivuoresta parhaan mahdollisen kumppanin edellä mainituille herroille. Trion vierailija Harri Sjöström, ei tiettävästi ole ”olaviuden” kanssa missään tekemisessä. Ellei sitten ole muuttanut nimeään keikan takia… Tämä sopraanosaksofoniin keskittynyt taituri kuuluu siihen ryhmään suomalaisia muusikoita, jotka ovat Euroopassa paljon tunnetumpia kuin kotimaassaan. Eipä ihme, sillä Harri siirtyi maailmankansalaiseksi jo 1970-luvulla asuen ensiksi USA:ssa ja vuodesta 1985 lähtien Berliinissä. Hänen uransa musiikillinen kohokohta lienee yli vuosikymmenen kestänyt yhteistyö pianistilegenda Cecil Taylorin kanssa tämän eri projekteissa. Pitkän uran aikana hänellä on toki ollut muitakin mestariluokan soittokavereita, kuten esim. rumpali Tony Oxley, basisti Barry Guy ja kitaristi Derek Bailey, kaikki eurooppalaisen vapaan jazzin kermaan kuuluvia muusikoita.

Naislaulusta näyttää tulevan – ehkä sattumaltakin – festivaalin teema. Edellä mainittujen lisäksi muita mainittavia laulajia festivaalilla ovat Kvalda-yhtyeen Aili Ikonen ja Keravan oma lady Salla Talvi. Hänen tuore yhtyeensä koostuu Sibelius- Akatemiassa opiskelevista nuorista lupauksista.

Viime vuonna yhteispohjoismaisen Young Nordic Jazz Comet -kilpailun voittaneen Kvaldan seuraksi ravintolailtaan tulee huippusuosittu Teddy Rok Seven, jonka levy Universal Four palkittiin vuoden parhaana jazzlevynä Jazz-Emmalla. Tämä neljä kertaa peräkkäin Suomen parhaaksi rumpaliksi valitun Teppo Mäkysen yhtye yhdistelee taitavasti 70-luvun hardbopia funkiin ja grooveen.

Myös spiritualiteettista mieslaulua kuullaan – sen takaa suomigospelin grand old man Jaakko Löytty yhteisprojektissaan teemalla Vanhat Virret saksofonisti-shamaani Pentti Lahden kanssa Keravan kirkossa.

Aurinkomäen ilmaiskonsertista tulee sään salliessa todellinen kansanjuhla. Sen takaavat nimet Nieminen ja Litmanen, Little Jenny and the Blue Beans ja sokerina pohjalla amerikansuomalainen western swing -legenda Erik Hokkanen Lumisusineen.