Hannu, Lauri: Vegetable guitar vol. 1

89
lukukertaa

2004 Hankikantotuotanto HKT 300

Lauri Hannu: Vegetable guitar vol.1

Cover art: Lauri Hannu ; layout: Tomi Riionheimo.

1.Kitchen utilities-boogie
2.Napis waltz
3.Bohuslav Ebermann goes for beyond
4.Redneck rhapsody
5.Mutated muffin
6.Musti (Misty)
7.Ev”rybody loves bossanova
8.Insect
9.Train to No Ville
10.Vegetable guitar
11.Short Al rules
12.Kiri Te Kanawa goes with the flood (around the house)
13.Kummio
14.Sudden deafness
15.Hey babe, gimme wadai waant!

All compositions by Lauri Hannu, except 6: Erroll Garner.

All instruments by Lauri Hannu
3: Jani Koskela (b)
5, 6: Jaan Wessman (b)
5: Jaan Wessman (dr)
6: Jouni Joronen (harmooni)
8: Jenni Kovanen (voc)
12: Ruba Huopaniemi (synt)
14: Tomi Pietilä (dr)
15: Paavo Hakulinen (voc)
15: Antti Rislakki (perc)

Produced by Lauri Hannu
Mastered at Mix Room Studio by Tomi Pietilä

Arvio: 1 tähti

Perinteiset kitaraan liittyvät käsitykset on jätetty kauas taakse tällä levyllä. Viimeisetkin akateemisuuden rippeet on hylätty etsittäessä hulvattomampaa ilmaisua. Suuren osan biiseistä kitaristi esittää soolona, joten vertailu muihin soolokitarataiteen teoksiin on paikallaan.

Muistatteko, miten improvisoiva soolokitaristi Derek Bailey soitti Klik hier voor de website van casino de-beste-online-casinos.info KingBetaalmethoden bij casino de-beste-online-casinos.info King:Bij dit internet casino kunt u op erg veel manieren betalen. silloin, kun hänellä oli jännetupin tulehdus? Tässä ollaan päästy yhtä rupiseen tuntumaan ilmankin. Saundien erikoisuus on viety äärimmilleen samoin kuin Tore Elgarøyn levyllä ”The Sound of the Sun”. Ero on siinä, että Elgarøyn tuotanto on vakavasti otettavaa taidetta, kun taas Lauri Hannu menee tarkoituksella hömppähuumorin puolelle. Tosiaankaan kyseessä ei ole Joe Passin ”Virtuoso” -levyjen kaltainen perinteinen taidonnäyte. Levyltä löytyy kylläkin yksi standardi, ”Misty”, joka on väännetty muotoon ”Musti”. Mutaatio Mistystä Mustiksi on tuottanut sellaisen friikin, että sen kuuntelua ei voi suositella fanaattisille vanhan jatsin kannattajille. Tämä levy ei muistuta myöskään ranskalaisen Marc Ducret´n ”Un Certain Malaise” -levyn huimaa modernistista kitarasooloilua. Sellaiseen taso ei riitä.

Enemmän tästä löytyy yhteyksiä ruotsalaisen Matthias IA Eklundhin ”Freak Guitar” -sessioihin, sillä tyylien erilaisuudesta huolimatta molemmat soittajat menevät jatkuvasti vitsin puolelle ilman suurta musiikillista sisältöä. Eklundhilla nyt olivat kuitenkin hallussaan huimapäiset sweep picking- ja tapping-tekniikat, joita hän mielellään jatkuvasti esitteli. Tällä levyllä ainoastaan tietyt kohdat, kuten ”Redneck Rhapsody” ja ”Sudden Deafness” sooloineen, osoittavat Lauri Hannun osaavan halutessaan soittaa kunnolla. Soittotaidon puolesta kapasiteetti riittäisi siis paljon parempaan.

Levy oli raskas kuunneltava. Monet kappaleet kuulostavat harrastusmielessä kasatuilta ja osin pilailun puolelle meneviltä. Vakavaa tämän ei varmasti ole tarkoitus ollakaan. Levyn viimeinen biisi ”Hey Babe, Gimme Wadai Waant!” on laulettu huumorikappale, joka lähentelee tyyliltään ja tasoltaan sellaisia viihdyttäjiä kuin Aki ja Turo, Jope Ruonansuu sekä Rehupiikles.