Antonio Flinta Quartet pakkaskeikalla Jyväskylässä

262
lukukertaa
Kaikki sivun kuvat: Kalevi Plattonen.

Jazz Jkl aloitti kevätkautensa ensimmäisellä ulkomaisella kiinnityksellään. Chileläissyntyisen, Italiassa vuodesta 1993 asuneen Antonio Flintan johtaman kvartetin Suomen-kiertue sattui keskelle kylmintä ja kauneinta talvea.

Konsertin avannut Pablo Nerudan innoittama La noche arrolladora alkoi pianon ja basson hailakalla duetolla. Levyversiossa biisin itsepintainen basso-ostinato ei häiritse, se soi usein lähes huomaamattomana taustalla, mutta keikalla Roberto Buccin basso oli miksauksessa niin pinnassa, että loputtomaksi osoittautunut muutaman sävelen nykivä toisto alkoi riipiä hermoja. Valitettavasti tämä bassoriffiin ripustautuminen osoittautui yhtyeen kivijalaksi jatkossakin. Kyllähän keikalla normaalisti menettelee, jos basisti yhden tai kahden biisin ajan soittaa yhtä pelkistettyä riffiä juurikaan muuntelematta, mutta jos tällaista tulee biisi biisin perään, saattaa herkältä jazzin varianssiin tottuneelta kuulijalta mennä hermo. Oikeastaan vain encore-biisissä Bucci oikeasti soittamalla soitti, vapautui määrätystä ja ahdistavasta riffipohjasta ja sai eloa musiikkiin.

Mutta vaihdetaanpa etumerkki miinuksesta plussaan, sillä Flintan musiikissa oli paljon kiinnostavia elementtejä. Etenkin vahvat viime vuosisadan taidemusiikin vaikutteet nousivat esille.

Saksofonistin paikka on yhtyeessä ollut muuttuvainen, ja tällä haavaa työn tekee Luciano Orologi, jonka lämmin soitto asettui maukkaasti Flintan pianon kuulautta vasten. Yhtyeen yleisilme oli kamarimusiikillisen hillitty, mutta juuri Orologin tehtävänä oli muutamassa improhuipennuksessa tuoda menoon särmää ja energiaa.

Buccin tavoin rumpali Claudio Gioannini on kvartetin vakiojäsen. Rumpalin työtä leimaa taustalla pysyttelevä rubatosoitto, rytmiikan hienovarainen hahmottelu vahvojen ääriviivojen sijasta.

Tämä käy mainiosti yhteen Flintan impressionistisen, aavistuksen sisäänpäinkääntyneen pianistisen näkemyksen kanssa, jossa toisaalta rytminen leikittely on monille kehittelyille suorastaan lähtökohtana. Flintan teokset kasvavat usein hienovaraisesti, vähitellen muuntuen, joten sukulaisuus nykyklassisen musiikin minimalisteihin on usein selvä.

Mutta ei Flinta minimalisteihin jää, Philip Glassin ja Arvo Pärtin ohella hän on säveltänyt tribuutin mm. György Ligetille ja Popparin keikallakin kuultiin lyhykäinen kristallinkirkas jakso, jossa olin kuulevinani Satien käyvän jazzaamaan. Vaikeammin hahmotettavia ovat Flintan muista taiteista ottamat vaikutteet, sävellysten lähtökohdat kun ovat hyvin usein kirjallisuudessa tai kuvataiteissa. Joka tapauksessa jää vaikutelma, että Flinta on laajasti sivistynyt ja aina eteenpäin pyrkivä muusikko, jonka musiikillinen näkemys ansaitsisi rohkeampia muusikkokokeiluja vakiintuneen kvartettiformaatin sijaan, tai vähintäänkin ohessa.

ANTONIO FLINTA QUARTET (ITA)
Poppari 24.1.2019
Antonio Flinta – piano
Luciano Orologi – tenorisaksofoni
Roberto Bucci – kontrabasso
Claudio Gioannini – rummut