Jyväskylässä upea kahden bändin kattaus

683
lukukertaa
OK:KOn saksofonisti Jarno Tikka. Kuva: Kalevi Plattonen.

Summer Jazz Club tarjoili Jyväskylässä jälleen kaksi erinomaista nuorta yhtyettä. Klubin konsepti on lyönyt hienosti läpi kaupungissa, heinäkuisella keikalla päästiin yleisöennätykseen kun Poppari pullisteli etupäässä nuorenpuoleista väkeä. Tähän oli varmasti melkoinen osuus OK:KO-yhtyeen pikanousulla maineeseen, olihan yhtye esiintynyt vastikään jo Pori Jazzin päälavallakin.

Hienointa OK:KOn nosteessa on, ettei kyse ole mistään turhanaikaisesta hypetyksestä, vaan yleisön kiinnostus sitä kohtaan on syntynyt oikeista asioista: musiikin omaperäisyydestä, tuoreudesta ja laadukkuudesta. Rumpali Okko Saastamoisen sävellykset ovat monipolvisia kuvaelmia, joissa sattuu ja tapahtuu. On herttaista naiiviutta ja teemanpätkän toistelua, isoja linjoja ja jänteviä kehittelyitä, kompin irtonaisuutta ja rytmien rikkautta, jokaisen neljän soittajan vissiä itsenäisyyttä, josta kuitenkin leipoutuu tiivis kokonaisuus.

Paras tilanne pienyhtyeessä on silloin kun jokainen soittaja on persoonallisuus, ja OK-KOlla asiat ovat juuri näin onnellisesti. Esimerkiksi Mikael Saastamoisen dalimainen lavapreesens jo vaikuttaa, omaperäinen basismi vielä paljon enemmän. Saksofonisti Jarno Tikka on kaikessa eleettömyydessään järisyttävä, herkän nyanssoinnin ja vuolaiden virtojen mies.

OK:KOn taika syntyy kuitenkin nelikon yhteistyöstä ja säveltäjä-Okkon visioista. Haapaveteläinen maalaismaisema on salakuljetettu jazzin kaanoniin tavalla, joka ei jätä kylmäksi. Popparissakin encore-vaatimukset olivat villejä.

Encoren sai palkakseen myös illan aloittanut Aurora Hentunen Quartet. Sekin oli persoonallinen yhtye, ja juuri tällaisten kokonaisuuksien avulla Summer Jazz Club todistaa miten upea tilanne suomalaisessa jazzissa on juuri nyt. Nyt mennään oikeasti eteenpäin, eikä kitkutella kertaustyyleissä.

Aivan OK:KOn veroista itseluottamusta AHQ:lla ei ehkä vielä ole, mutta vastaavasti nuorten soittajien varhaiskypsyys hämmästytti. Ei minkäänlaista näyttämisen meininkiä, vaan hyvin nöyrää ja tasapainoista tekemistä. Tässäkin vaikutuksen teki kokonaisuuden vankka sävellyksellinen ote, elävöittäjänään solistiset pirskahdukset trumpetisti Joona Kilposen johdolla.

Aurora Hentunen Quartet. Kuva: Kalevi Plattonen.