Innanen ja Laihonen Miekkaniemessä

244
lukukertaa
Kännykkäkuva: Kalevi Plattonen.

Jos arki ahdistaa, kannattaa aina lähteä Miekkaniemeen.

Ilpo Laitisen ja Tiina Väinölän vetämä majoitusliike ja kulttuurikeskus on musiikkivalinnoissaan niin peloton, ettei sillä ole normiarjen kanssa paljoakaan tekemistä. Muikea osoitus tästä oli tämä viimeisin tapahtuma, saksofonisti Mikko Innasen ja rumpali Simo Laihosen duokonsertti.

Kun saksofonistilla on rinnallaan vain rumpali, vapausasteet ovat melkoiset. Kukaan ei lyö tiskiin vangitsevia sointuharmonioita tai häiritse omilla linjoillaan tonaalista yksinvaltaa. Innanen oli vapaa, muttei sittenkään yksin omien ajatustensa kanssa. Se helposti syntyvä  illuusio, että molemmat saattoivat improilussa koko ajan panna vain omiaan, kunhan lopettivat yhtä aikaa, oli todellakin illuusio. Itse asiassa duon yhteispeli oli harvinaisen kiinteää, harvinaisen yhteen kasvanutta.

Hyvän free jazz -perinteen mukaan konsertista rakennetaan pitkä ja monipolvinen matka, vaihtelevaksi dramatisoitu kokonaisuus, jossa siirtymät entiteetistä toiseen silloitetaan improvisoimalla, ja vasta lopussa kiitos seisoo.

Matkan kiinnostavuuden takaamiseksi muusikot vaihtelivat jatkuvasti sekä välineitä että tekniikoita. Laihonen käytti malletteja, kapuloita, vispilöitä ja käsiään, venytti rumpukalvoja, rapsutti peltejä, kumautteli gongia, helisteli kelloja. Innanen soitti puuhuilua, tinapilliä, sopranino-, altto- ja baritonisaksofoneja ja performanssaili kurluttamalla tinapillin päätä ja saksofonin suukappaletta täydessä vesilasissa. Konsertin edetessä Innasen kiertohengitys nousi päärooliin, mahdollisti mahdottomia, joko loputtoman pitkää yhtä ääntä tai katkeamatonta vulkaanista improtulvaa.

Innanen saattoi välillä juuttua yhteen ääneen tai riffinpätkän toisteluun, mikä merkkasi jäämistä taustalle ja valokeilan luovuttamista ajoittain melkoiseen rytmihurmioon yltäneelle Laihoselle. Tällaisen Innasen efektinomaisen kituilun jälkeen tuossa reissun puolivälin paikkeilla saatiin sitten vapauttavasti nautittaviksi huimat solistiset virtuoosivedot vedot sekä altolla että baritonilla.

Varsinaisen konsertin loppuhuipentuma oli samalla ensi syksyn kiertueen mainos. Silloin Innanen on lähdössä liikkeelle maakuntalaulujen kanssa. Nyt kuultiin niistä ainakin tämän yleisön mielestä paras, eli Keski-Suomen kotiseutulaulu, ja sovitus oli ratkiriemullinen. Jos maakunnallispopulaari ja free jazz kohtaavat syksyllä kauttaaltaan näin innostavissa merkeissä, kiertue tulee nousemaan Suomi 100 -juhlavuoden taiteellisten kohokohtien joukkoon.

Kännykkäkuva: Kalevi Plattonen.
Kännykkäkuva: Kalevi Plattonen.