Kesäjazz valtasi taas Jyväskylän

12
lukukertaa
Joonas Tuuri, Alexi Tuomaril. Kuva: Heta Nykänen.
Joonas Tuuri, Alexi Tuomarila. Kuva: Heta Nykänen.
Joonas Tuuri, Alexi Tuomarila. Kuva: Heta Nykänen.

Joku saattaa vielä muistaa Jyväskylän oman jazzfestarin, Summer Jazz nimeltään. Enää ei ole festivaalia, mutta on sentään jo kolmatta kesää Summer Jazz Club.
Ravintola Popparissa pyörivällä klubisarjalla on festariin vain nimiyhteys, sillä homma on aivan uusissa käsissä. Äänekoskelaislähtöinen, tätä nykyä Helsingissä opiskeleva pianisti Antti Lähdesmäki vetää klubia, ja on monen muun suomalaisen jazzmuusikon tavoin tiellä myös päteväksi promoottoriksi. Paljastettakoon vielä että Lähdesmäki on kova tekijä myös koripallokentillä, aito Äänekosken Huiman kasvatti.
Summer Jazz Clubin ideana on ollut yhdistää kahden bändin illoissaan paikallisuutta ja kovaa kansallista tasoa. Lähdesmäen kontaktien kautta samalla on ollut itsestään selvää, että painopiste on nuorissa muusikoissa.

Avausklubin paikallinen edustaja oli Kae-Nuu. Paikallinen ja paikallinen, saksofonisti Kalle Keräsen johtama trio on näet samalla kainuulaisuuden tärkein taiteellinen edustaja Jyväskylässä. Maakuntalehti Keskisuomalaisessa täydet viisi tähteä saanut debyyttialbumi on vielä painotuore, ja myös konsertissa ryhmä oli vakuuttava.
Kae-Nuu soitti aluksi monta biisiä tauotta yhteen, ja olisi oikeastaan saanut jatkaa samalla kaavalla koko keikan, sen verran vaivuttavaa tämmöinen häiriötön kuuntelu oli.
Kae-Nuun vahvuutena oli usein lähes meditatiiviseksi rauhoittunut balladimaalailu, joka tuntui lähtevän syvältä kainuulaisesta sielunmaisemasta. Ankean ja ahdistavan sijasta vaikutelma oli kuitenkin puhdistava. Lopulta oli jo melkein tippa silmässä, kun yhtye tyylitteli konserttinsa päätteeksi äärimmilleen pelkistetyn Nälkämaan laulun.
Tummia maisemia ja mietteliäitä tunnelmia pohjusti Vesa Piston basso, sointu- ja jousisoitto olivat oivia keinoja näihin värityksiin. Rumpali Keijo Koskenharju soitti suurimman osan keikasta paljain käsin, kapula käväisi välillä toisessa kädessä, mutta vain harvoin molemmissa yhtä aikaa. Tulipahan demonstroitua että se millä soitetaan määrittää isosti myös sitä miten soitetaan. Kaikkiaan syntyi vahva vaikutelma, että sekä Pisto että Koskenharju ovat huolella harkinneet juuri tähän yhtyeeseen sopivat tyylikeinot ja tekniikat.
Jyväskyläläisessä bigband-skenessä vahvaksi solistiseksi ääneksi kasvanut Kalle Keränen aloitti keikan muhevalla baritonisaksofonilla, mutta siirtyi kotvan päästä lopullisesti alttoon. Keräsen sekä herkkyyttä että voimaa ilmentänyt soitto sopi hienosti tällaiseen vahvasti kansanmusiikkivaikutteiseen jazziin.
Vaikka kainuulaisuutta on tässä tullut korostettua, nurkkapatriooteiksi muusikkoja ei saa leimattua, sillä settiin mahtui myös pohjalaista svengiä Konsta Jylhän Miilunpolttajan polskan myötä.
Hieno keikka taipaleensa alussa olevalta, toivottavasti pitkäikäiseltä yhtyeeltä. Asiantunteva yleisö palkitsi Kae-Nuun uppoutuneen soiton itsestään selvällä encorella.

Pianisti Alexi Tuomarila toi uuden Lithium-yhtyeensä ensi kertaa Jyväskylään. Keskipolven kansainvälisesti menestyneimpiin suomalaismuusikoihin kuuluva Tuomarila on ottanut mielenkiintoisen askeleen urallaan. Lithiumissa hän on jo se konkari, jonka tehtävänä on antaa kapulaa seuraavalle sukupolvelle.
Komppikaksikon valinta on mennyt nappiin, basisti Joonas Tuuri ja rumpali Jonne Taavitsainen ovat nuoria leijonia, joille on helppo povata isoa roolia suomalaisen jazzin kehityksessä.
Tuuri käytti saamansa runsaan soolotilan hyvin kypsästi, kunkin teoksen tunnelmaa nöyrästi kunnioittaen. Taavitsaisen soitto lopsautti ainakin allekirjoittaneen suun auki. Jotain ihmeellistä siinä vain oli miten Taavitsainen ehti jo yhden ainoan kappaleen aikana luomaan lukuisia rytmisiä pienoismaailmoja, ja silti, kaikesta tästä runsaudesta huolimatta liimaamaan kokonaisuudesta täydellisen ehjän ja toimivan.
Tuomarilaa nuori energia tuntui innostavan, ainakaan en keksi mitä illan loistokkaaseen pianismiin olisi voinut enempää toivoa. Improvisaatioissa ensiluokkainen melodinen vaisto yhdistyi pettämättömään muodontaan. Hieno esimerkki pianistin kyvystä laajentaa ja rakentaa yksinkertaisista lähtökohdista liki sinfonisia maailmoja oli yhtyeen versio synttärisankari Bob Dylanin viisusta Times they are-a changin’.
Kehittelyn tuoksinassa unohdin jossain vaiheessa kokonaan mitä biisiä soitettiin, ketä on lavalla ja mikä on fyysinen sijainti, sen verran lähti lepattamaan. Varhaista dementiaa vai improvisoinnin tajunnan räjäyttävää ja jopa tyhjentävää voimaa, tiedä häntä.

Kae-Nuu, Alexi Tuomarila Lithium Summer Jazz Clubilla Ravintola Popparissa 25.5.2016

 

Joonas Tuuri, Alexi Tuomarila. Kuva: Heta Nykänen.
Joonas Tuuri, Alexi Tuomarila. Kuva: Heta Nykänen.
Jonne Taavitsainen. Kuva: Heta Nykänen.
Jonne Taavitsainen. Kuva: Heta Nykänen.
Vesa Pisto, Kalle Keränen. Kuva: Heta Nykänen.
Vesa Pisto, Kalle Keränen. Kuva: Heta Nykänen.
Keijo Koskenharju, Kalle Keränen. Kuva: Heta Nykänen.
Keijo Koskenharju, Kalle Keränen. Kuva: Heta Nykänen.
Kalle Keränen. Kuva: Heta Nykänen.
Kalle Keränen. Kuva: Heta Nykänen.