Oddarrang ja ranskalaisvieraat Rovaniemellä

504
lukukertaa

Charles Gil vei helmikuussa ranskalais-suomalaisen Vapaat äänet -kiertueen Lappiin saakka. Ranskalainen Thôt ja suomalainen Oddarrang esiintyivät Rovaniemen Wiljamissa 4.2.2007. Menin mukaan katsomaan ja kuuntelemaan, miten moderni rytmimusiikki toimii pohjoisessa.

Kimuranttia rytmiikkaa ja teknistä tarkkuutta

Ranskalaisen Thôt-yhtyeen setissä oli tasan yksi tauko. Muutoin saatiin kuulla lähes lakkaamattomana virtana monimutkaista rytmistä vuoropuhelua ja tarkkoja unisonoja, nuottiakaan missaamatta. Rumpali Christophe Lavergne oli melkein yksin vastuussa bändin energiasta. Suorastaan villiintynyt paahtaminen oli vastakohta muiden jäsenten viileälle soitolle. Kitaristi Gilles Coronado toi säröpedaaleineen mukaan rock-vaikutteita. Hänen soittimensa olikin varsinainen rock-instrumentti: Gibson SG -kitara on vuosikymmeniä ollut erottamaton osa sellaisia käsitteiksi muodostuneita raskaan sarjan rock-subjekteja kuin Angus Young ja Tony Iommi. Coronadon soittotapa oli kuitenkin esimerkki perinteiselle jazzille tyypillisestä pehmeästä pikkaustekniikasta, jossa plektrakäden kyynärpäätä ei käytetä juuri ollenkaan, ja rannettakin vain kevyesti. Tämä soittotapa sopikin hyvin rytmisesti erittäin vaikeitten koukkujen ja alttosaksofonisti Stéphane Payenin kanssa soitettujen unisonojen puhtaaseen suorittamiseen. Välillä soitosta ei pystynyt kuulemaan, kuinka suuri osa oli sävellettyä ja kuinka suuri osa improvisoitua. Hubert Dupontin basso vastaili kitara-saksofoni-linjoihin. Tällainen vuorovaikutus onnistuu yleensä vain bändeiltä, jotka ovat harjoitelleet vuosikausia yhdessä.

Suomalaisten osuus akustisempi

Suomalaisia Kumu-rumpuja soittanut Olavi Louhivuori vastaa Oddarrang -yhtyeensä sävellyksistä. Louhivuoren auktoriteetti rumpalina auttoi ottamaan konserttisalin tilan haltuun. Oddarrangin saundi oli kitaroita lukuun ottamatta akustinen. Basisti Lasse Lindgren käytti Juha Lottosen valmistamaa akustista bassokitaraa tyylillä, josta hän tuli tutuksi jo vuosituhannen vaihteen aikoihin Stoll-bassokitaraa soittaessaan. Lindgren on erittäin tyylikäs basisti, jonka saundissa eivät alataajuudet suttaannu. Sellisti Osmo Ikonen ja pasunisti-nokkahuilisti Ilmari Pohjola, jotka molemmat käyttivät konsertissa melodisesti myös äänihuuliaan, olivat pelkkiä musiikin värittäjiä. Kummallakaan ei ollut merkittävää soolotilaa. Les Paul -tyyppistä sähkökitaraa ja lap steeliä soittanut Lasse Sakara sooloili avauskappaleessa mallikkaasti. Volume pedal toimi tehokkaasti usvaisissa tunnelmissa. Solististen irtiottojen sijaan Oddarrangin tavoitteena näytti olevan tietynlaisen kokonaistunnelman luominen. Tässä kieltämättä onnistuttiinkin, varsinkin kun monet esitetyt sävellykset olivat onnistuneita yksilöinä. Olisi kuitenkin ehdottomasti eduksi, jos yhtyeen jäsenet saisivat livenä enemmän soolotilaa.

Levysoittimet muusikkoja suositumpia

En ole koskaan ennen käynyt Lapissa kuuntelemassa jazzia. Tämä ensimmäinen kerta antoi positiivisen vaikutelman Wiljamista, joka saamani tiedon mukaan on entinen elokuvateatteri. Konserttipaikka ja -aika olivat mitä sopivimpia siinä mielessä, että hälisijät ja häiritsevät juopot kunnioittivat muusikoita ja musiikin kuuntelijoita poissaolollaan. Kielteistä oli yleisön vähäinen määrä. Laskin konserttisalissa olleen noin 40 ihmistä, mukaan lukien lehdistön ja konserttipaikan edustajat. Sen sijaan yökerhoihin, joiden ns. ”huippu-dj:t” eivät esitystensä aikana tee paljoa muuta kuin painavat levysoittimensa start- ja stop-nappeja, riittää porukkaa jonoksi asti. On suurelta osin median yksipuolisen tarjonnan vika, että ihmiset eivät säännöllisesti kuule eivätkä sen johdosta myöskään opi arvostamaan instrumentaalimusiikkia. Jazzia ja improvisoitua musiikkia on saatava lisää radioon ja televisioon.