Teddy Rok Seven Jazz Barissa

519
lukukertaa
Timo Lassy ja Jukka Eskola

Timo Lassy ja Jukka Eskola

Teppo Mäkysen johtama Teddy Rok Seven päätti vuoden 2005 Jazzliiton kiertueet, ja teki sen komeasti. Bändi on jälleen yksi osoitus siitä, että nuorista suomalaisista jazzmuusikoista löytyy leveyttä ja tasoa, voimaa ja visioita.

Kyseessä oli kymmenes Jazzliiton kiertue tämän vuoden aikana. Kiertuetoiminta on muodoiltaan hyvin vakiintunutta ja se on noussut Jazzliiton ehkäpä tärkeimmäksi toimintamuodoksi. Juuri näin pitää hyvää musiikkia markkinoida ja levittää ympäri maan. On ilman muuta selvää, että ilman Jazzliiton kiertuetukea suurin osa näistä konserteista olisi taloudellisista syistä sula mahdottomuus. Ilman Jazzliittoa huippu- bändejä kuultaisiin festivaalisesongin ulkopuolella vain isoimmissa kaupungeissa, ja niissäkin nykyistä harvemmin.

Ihan kaikki liiton kiertueet eivät ole tänäkään vuonna olleet suuria yleisömenestyksiä edes Jyväskylän kaltaisessa jazzkaupungissa. Laatu on kuitenkin ollut kauttaaltaan korkea, joten marginaalisemmatkin yhtyeet ovat aina välillä perusteltuja. Teddy Rok Seven ei kuitenkaan ole näitä pienten piirien yhtyeitä, vaan sillä on selkeästi sekä missio että vetovoimaa.

Teppo Mäkysen missio löytyy rytmin ja jazzin yhdistämisessä. Soul-vaikutteista laulumusiikkia löytyi mausteeksi Teddy Rokin ensimmäisellä levyllä, mutta keikalla Mäkynen ei käytä laulajia. Funk ja lounge tuntuisivat olevan Mäkysen suurimpia inspiroijia tällä hetkellä, ainakin tämän yhtyeen parissa.

Funk-puolessa ei ole mitään ongelmaa. Se istuu Teddy Rokin loistavalle rytmiryhmälle äärimmäisen luontevasti. Basisti Timo Hirvonen, jota Suomen pastoriuksenakin pidetään, on kehittynyt yhä vakuuttavammaksi puputtavan funkbasson taitajana. Kun hän saa vielä tukea Mäkysen rummuista ja Abdissa Assefan lyömäsoittimista, onkin kasassa yksi kotimaisen populaarimusiikin kovimmista rytmisektioista.

Mäkysen parhaat sävellykset toimivat hyvin, ja ne vetävät Ville Riipan värikkäät koskettimet sekä puhaltimet tiukkaan yhteispeliin. Siihen päälle kelpaa omissa soittimissaan maan ehdottomaan parhaimmistoon kuuluvien Timo Lassyn (tenorisaksofoni), Jukka Eskolan (trumpetti ja flyygelitorvi) ja Mikko Innasen (baritonisaksofoni) kutoa polveilevia ja energisiä soolojaan. Kun rytmi on riittävän raju, kaikki toimii mahdottoman hyvin ja bändi nousee toiseen potenssiin.

Se Teddy Rok Sevenin toinen lähtökohta ei sitten olekaan niin kiintoisa. Loungen estetiikka ei ole koskaan tehonnut minuun, eikä Mäkynenkään kaikesta lahjakkuudestaan huolimatta pysty päätä kääntämään. Ensimmäisen setin ensimmäinen puolituntinen meni koko lailla hukkaan. Rauhalliset, mihinkään etenemättömät lounge-väritteiset melodiat ja sovitteet olivat minusta tämän Suomen kovimpiin kuuluvan soittajiston kykyjen haaskausta.

”Ei löysälle loungelle” on suomeksi yhtä kuin ”parempia sävellyksiä kehiin”.

Tahti muuttui radikaalisti jo ensimmäisen setin viimeisissä kappaleissa (Askaa! ja King Abdissa Teddy Rok -levyltä), ja korkeaoktaaninen meno jatkui koko toisen setin ajan. Loppupuolen tiukasti sykkivä tulkinta James Brownin Time is running out fast -kappaleesta oli jo silkkaa murhaa.

Potentiaalia Teddy Rokissa on vaikka maailmanvalloitukseen. Kaikki riippuu jatkossa materiaalista: jos se nousee jatkossa kauttaaltaan soittajien taitojen tasolle, kaikki ovet ovat auki.

Teddy Rok Seven
Jazzliiton kiertue
Jazz Bar, Jyväskylä 1.12.2005

Teppo Mäkynen ja Mamba Assefa