Moninkertainen Grammy-ehdokas ja Sibelius-Akatemian kunniatohtori 2012 trumpetisti Tim Hagans johtaa Sibis Alumni Big Bandia ja esittää omaa musiikkiaan Musiikkitalon Black Box- konsertissa keskiviikkona 30.5 klo 19.00.

Tim Hagansin (s.1954) ura lähti liikkeelle Daytonista, Ohiosta, mistä hän ponnahti Stan Kentonin orkesterin soolotrumpetistiksi 1974-77. Hän teki lyhyen visiitin Woody Hermanin orkesteriin ja muutti Ruotsiin, Malmöön. Euroopassa Hagans soitti Thad Jonesin Eclipse Big Bandissa ja useissa eri skandinaavisissa kokooonpanoissa. Tim muutti takaisin Yhdysvaltoihin 1982 ensin Cincinnatiin ja sitten Bostoniin Berklee Collegeen opettajaksi. Hän alkoi toden teolla varsinaisesti kansainvälisesti merkittävän solistikarriäärinsä 1987, jolloin hän vihdoin muutti New Yorkiin pysyvästi. Saksofonisti Joe Lovanon yhtyeessä Hagans sai Blue Note levy-yhtiön kiinnostumaan ja teki 1994 alkaen neljä CD:tä merkille. Kaksi läheisen työkumppani Bob Beldenin tuottamaa julkaisua näistä palkittiin Grammy-ehdokkuudella. Tim Hagans toimi myös vuosina 1995-2012 ruotsalaisen Norrbotten Big Bandin kapellimestarina ja viimeinen Grammy-ehdokkuus tuli juuri orkesterin Avatar Sessions-levyn kappaleesta ”Box of Canoli”. Vuosien varrella Hagans on esiintynyt lukuisissa yhtyeissä (mm. Bob Mintzer, Yellowjackets, Maria Schneider, Gary Peacock, Kenny Werner) sekä solistina muutamissa elokuvien soundtrackeissä (mm. ”The Score”). Illan konsertissa esitetään retrospektiivinen katsaus Hagansin big band -tuotantoon, pääosassa ovat myös kotimaiset vahvat solistit.

Sibis Alumni Big Band:

trumpets: Teemu Mattson, Janne Toivonen, Mikko Pettinen ja Kalevi Louhivuori
trombones: Heikki Tuhkanen, Kasperi Sarikoski, Antti Hermaja ja Tom Bildo
saxophones: Ville Vannemaa, Markus Holkko, Manuel Dunkel, Antti Hynninen ja Janne Murto
guitar: Sami Linna
piano: Jussi Fredriksson
vibes: Severi Pyysalo
bass: Antti Lötjönen
drums: Jussi Lehtonen

Sibis Alumni Big Band & Tim Hagans (tp, cond)
30.5. klo 19.00
Musiikkitalo Black box Sali
liput: 15/10/5 €
www.lippu.fi p. 0600 900900
tai Musiikkitalon lipunmyyntipiste

Kari Ikonen Espan lavalla. Kuva: Pentti Ronkanen.

Jazzmuusikot ry. järjestää helatorstaina 17.5. nyt jo järjestyksessään neljännen HelaJazz-tapahtuman Ravintola Juttutuvassa. HelaJazzin yhteydessä jaetaan jokavuotinen Jazzdiggari-palkinto. Palkinnolla jazzmuusikot osoittavat kunnioitustaan aktiivisesti maamme jazzelämään osallistuville kuulijoille, joiden toiminta on perusedellytys tälle esittävälle taidemuodolle.

HelaJazz ”SOOLO” 2012 esittelee neljä hienoa sooloesiintyjää – eri instrumenttien solistista voimaa kantava jazzfestivaali yhdessä illassa!

Jone Takamäki – puhaltimet ja elektroniikka

Edward Vesalan yhtyeistä ja Krakatausta tuttu saksofonisti Jone Takamäki sulattaa musiikkiinsa erilaisia äänellisiä mausteita maailmalta. Saksofonin lisäksi kuullaan mm. japanilaisia shakuhachi- ja hocchiku-huiluja. Vapaata, hetkessä syntyvää improvisaatiota kannattelevat sävelletyt majakat.

Jone Takamäki

Kari Ikonen – Solomillo – kosketinsoittimet

Pianisti, kosketinsoittaja ja säveltäjä Kari Ikonen on herättänyt ihastusta ja hämmennystä Moogillaan mm. yhtyeissä Karikko, Gnomus ja Markus Holkko Quartet. Nyt kuullaan tämän analogisyntetisaattorivanhuksen sävykästä ja koskettavaa laulua sellaisenaan, ilman muiden soittimien häiritseviä ääniä.

Kari Ikonen

Markku Ounaskari – rummut ja lyömäsoittimet

Markku Ounaskari on yksi kansainvälisesti tunnetuimpia jazzmuusikoitamme. Hänen värikylläistä soittoaan voi kuulla konserteissa ja ECM-levyillä mm. Per Jørgensenin, Anders Jorminin tai Arve Henriksenin kanssa, mutta hänen soolokonserttinsa ovat harvinaisempaa herkkua, jota ei olla Suomessa kuultu pitkään aikaan.

Markku Ounaskari

Jarmo Saari SOLU – kitara

Yksi sukupolvensa omaleimaisimpia kitaristeja, Jarmo Saari loihtii sähköisestä kitarallaan monikerroksisia äänimaailmoja visuaalisessa sooloprojektissaan SOLUssa. Hän improvisoi yleisön silmien edessä ilmoille tunnelmia kuulaan kauniista sävyistä sykkivään räiskeeseen. Saari on tunnettu visuaalisesta sävellystyylistään sekä kitaralla, ihmisäänellä ja erilaisilla oudoilla instrumenteilla, kuten thereminillä, barokkisellolla ja lasiharpulla luoduista monikerroksellisista kollaaseista.

Jarmo Saari

”Vuoden Jazzdiggari” -palkinto jaetaan nyt viidettä kertaa

Jazzmuusikot ry jatkaa vuonna 2008 aloitettua palkintoperinnettä. Diggaripalkinto myönnetään aktiiviselle livejazz-esityksissä käyvälle kuulijalle, joka osoittaa toiminnassaan aitoa ja jatkuvaa kiinnostusta jazzmusiikkiin sekä edustaa reilua ja avointa yhteisöllistä asennetta. Vuonna 2008 ”Vuoden Jazzdiggari” -palkinnon sai Seppo Hanste, 2009 Eila Kaarresalo-Kasari, vuonna 2010 tasavallan presidentti Tarja Halonen ja vuonna 2011 Emu Lehtinen. “Haluamme korostaa aktiivisen, jazzia kuuntelemassa käyvän yleisön merkitystä. Jazz on esittävä ja kommunikoiva taidemuoto, jolle yleisökontakti on elinehto,” sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Reija Lang.

Jazzmuusikot ry on perustettu vuonna 1997 ammattimuusikoiden yhteisöllisen toiminnan ja vaikuttamisen moottoriksi. Yhdistyksellä on tällä hetkellä n. 100 muusikkojäsentä ja se on Jazzliiton alainen jäsenyhdistys.

HelaJazz
17.5.2012 klo 19.30-22.00
Ravintola Juttutupa
Säästöpankinranta 6, 00530 Helsinki
Vapaa pääsy, vapaaehtoinen ohjelmamaksu

Timo Hirvonen & Risto Toppola Kerava Jazzeilla 2006. Kuva: Pentti Ronkanen.

Toisessa jatkotutkintokonsertissaan kitaristi Risto Toppola soittaa Gary Burtonin (s. 1943) levyttämää musiikkia vuosien 1966-1976 väliseltä ajalta.

Konsertin sävellykset on koottu kuuden eri yhtyeen ohjelmistosta jotka kuvaavat Burtonin kehittymistä jazzmuusikkona bebop perinteen taitajasta kohti rock/pop -musiikkia ja jazzia yhdisteleväksi vibrafonin soittotekniikan uudistajaksi. Burton on ollut ensimmäisiä muusikkoja jotka ovat alkaneet soittamaan ns. jazz/rockia. Lisäksi merkittävä määrä maailman johtavia jazzkitaristeja on soittanut Burtonin yhtyeissä mm. Larry Coryell, Mick Goodrick, Pat Metheny ja John Scofield. Nuoremman polven kitaristeista mainittakoon mm. Kurt Rosenwinkel ja Julian Lage.

Konsertissa soittavat: Jussi Lehtonen rummut, Timo Hirvonen basso, Risto Toppola kitara ja Panu Savolainen vibrafoni.

Risto Toppola 4 plays Gary Burton
23.5.2012 klo 19.00
Musiikkitalo
Camerata
liput: 15/10/5 € www.lppu.fi tai p. 0600 900900

Risto Toppola (MySpace)

Nykymuotoinen Tuomas Juhani Turunen Trio on uusi yhtye, joka esittää konsertissa pääosin Turusen uunituoreita sävellyksiä. Formaattina jazzpianotrio on kuitenkin Turuselle tuttu, sillä monien tunnettujen jazzpianistien triolevyt ovat antaneet hänelle ehtymättömän inspiraation lähteen, josta hän on ammentanut vaikutteita sekä sävellyksellisesti että solistisesti. Turusen nimeä kantava trio saa vahvistuksekseen ruotsalaisen tenorisaksofonisti Kristian Brinkin, jonka kanssa Turunen aloitti musiikillisen yhteistyön Tukholman vaihtovuotensa aikana keväällä 2010.

Turunen pitää säveltämistä tärkeänä työvälineenä oman muusikkoutensa kehittämisessä. Tyylillisesti konsertissa kuultavia sävellyksiä on inspiroinut moderni amerikkalainen 2000-luvun jazzsoundi, mutta niissä on kuultavissa vaikutteita myös eurooppalaisesta jazzista. Kaikki kappaleet on sävelletty vuosina 2011-2012. “Koen että musiikin tekemiseen tulee subjektiivisempi ote, kun soittaa omia kappaleita. Monet säveltämäni kappaleet kertovat omasta elämästäni. Vaikka instrumentaalimusiikissa tarinoita ei tarjoillakaan hopeatarjottimella, jokainen luo eri kappaleille ja tunnelmille omat merkityksensä, ja tätä kautta musiikillinen kokemus toivottavasti syvenee”.

Tuomas Juhani Turunen (s. 1985) on helsinkiläinen pianisti ja säveltäjä. Hän aloitti opintonsa Sibelius-Akatemian jazzosastolla vuonna 2005, jossa hänen opettajinaan ovat toimineet mm. Jarmo Savolainen, Jukkis Uotila ja Seppo Kantonen. Opintojensa ohella hän on toiminut aktiivisena freelance-pianistina, säveltäjänä ja sovittajana erilaisissa projekteissa Suomessa ja Ruotsissa. Turunen soittaa tällä hetkellä omien kokoonpanojensa lisäksi mm. Nina Höynälä Bandissa, “Tribute to Ella” -yhtyeessä ja Ilmavoimien Big Bandissa.

Kristian Brink (s. 1985) on Tukholmasta kotoisin oleva saksofonisti, joka on kotikentällään kysytty freelancemuusikko monissa jazzyhtyeissä ja musikaaliprojekteissa. Yhtyeensä “Kristian Brink Quartet”:in kanssa hän on voittanut Young Nordic Jazz Comets –kilpailun vuonna 2007 ja Getxo –jazzfestivaalin bändikilpailun vuonna 2008. Hän on esiintynyt oman yhtyeensä ja “European Jazzorchestra 2008”:n kanssa Ruotsin ulkopuolella mm. Norjassa, Suomessa, Tanskassa, Latviassa, Virossa, Saksassa, Puolassa, Belgiassa, Hollannissa, Luxemburgissa, Espanjassa, Italiassa, Kolumbiassa ja Ecuadorissa.

Jori Huhtala (s. 1983) on esiintynyt ja levyttänyt lukuisilla festivaaleilla Suomessa ja ulkomailla mm. Kvaldan, Outi Tarkiainen ensemblen, UMO:n, Samuli Mikkosen, sekä Felipe Sallesin kanssa. Muita yhtyeitä mm. Hanne Pulli & Space Machine sekä Verneri Pohjola-Joonas Riippa Quartet. Georg Malmstén-säätiö on tukenut hänen sävellystyötään myöntämällä apurahan 2005.

Tuomas Timosen (s. 1986) muusikon-CV sisältää koko joukon yhteistyöprojekteja jazzin merkkinimien kanssa. Muiden muassa Jukka Tolonen, Alexi Tuomarila, Jerry Bergonzi, Philip Catherine, Mikko Helevä ja J.D. Walter kuuluvat rumpalin soittokumppaneihin. Timonen myös luotsaa omaa Tuomas Timonen Lifetime -yhtyettään ja soittaa lukuisissa kokoonpanoissa paitsi jazzin, myös popin, rockin ja folkin maailmoissa.

Tuomas Juhani Turunen Trio feat. Kristian Brink (SWE)
ke 16.5.2012 klo 19.00
Musiikkitalo, Camerata Sali
liput: 15/10/5 € www.lippu.fi tai p. 0600 900900
tai Musiikkitalon lipunmyyntipiste, Mannerheimintie 13

Kuva: Anna Äärelä.

Jyväskylä Big Band, solistinaan Osmo Ikonen, järjestää äitienpäiväkonsertin sunnuntaina 13.5. klo 17 Jyväskylän ammattiopiston Siltasalissa. Konsertin johtaa Ilkka Mäkitalo.

Mukaansatempaavien groove- ja soul-rytmien tahdittama äitienpäiväkonsertti tarjoaa big band -sovituksia Osmo Ikosen tuotannosta, muutamia soul-klassikoita unohtamatta. Luvassa on muutama ensimmäistä kertaa kuultava big band -sovitus Ikosen “Heaven or Hell is Just a State of Mind” -albumin kappaleista. Ikosen omia kappaleita big band -versioina myös “Stories from Within” -albumilta on aiemmin kuultu UMO:n kanssa esitettyinä.

Korpilahdelta lähtöisin oleva laulaja, säveltäjä, sanoittaja ja multi-instrumentalisti Osmo Ikonen tunnetaan mm. äskettäin debyyttilevyn julkaisseen ja huippuarvosteluja niittäneen The Northern Governors -yhtyeen basistina, laajaa kansainvälistä suosiota nauttivan Sunrise Avenue -yhtyeen kosketinsoittajana, sekä Olavi Louhivuoren luotsaaman, Emma-palkitun, Oddarrang-yhtyeen sellistinä. Ikonen on menestynyt useissa kansainvälisissä laulukilpailuissa. Muiden töidensä ohella kiireinen muusikko työstää parhaillaan uutta soolomateriaalia.

Vuoden 2011 Linnan juhlissakin esiintyneen Osmo Ikosen voi bongata usein televisiosta esimerkiksi Voice of Finland, Lauantaiprojekti, Make up, Tarku mikkiin, sekä Ilta Annen ja Hannahin kanssa -ohjelmista. Näiden lisäksi hänen ääntään on kuultuu jo Angry Birds -tuoteperheen kappaleissakin.

Konsertti päättää JBB:n kevätkauden. Kesällä orkesteri suuntaa Imatra big band -festivaaleille, missä bändin kuntoa testataan Suomen big band -mestaruuskilpailuissa. Lisäksi bändi esiintyy festivaalin BB-kadulla 3.7. ja Keitelejazzeilla 27.7.

Äitienpäiväkonsertti: Jyväskylä Big Band solistinaan Osmo Ikonen
Su 13.5.2012 klo 17:00 Siltasali
Pitkäkatu 19-21, Jyväskylä
Liput: 15 / 10 euroa
Ennakkoliput: Lipunmyyntipisteet, www.lippu.fi ja R-kioskit

Osmo Ikonen
Jyväskyla Big Band

Tapahtuma facebookissa:

http://www.facebook.com/events/227885070651567/

Billy Hart (s.1940, Washington D.C) on jazzhistorian kysytyimpiä rumpaleita viime vuosikymmenien ajalta. Hän maksoi oppirahansa D.C:n paikallisten kuuluisuuksien Shirley Hornin ja Buck Hillin kanssa, kunnes alkoi kiertää Jimmy Smithin ja Wes Montgomeryn yhtyeissä. New Yorkiin muutettuaan Hart esiintyi useilla levytyksillä mm. Eddie Harrisin, Pharoah Sandersin, Wayne Shorterin ja Joe Zawinulin kanssa ja nousi lopulta maailmanlaajuiseen maineeseen Herbie Hancockin innovatiivisen sekstetin (1969-73) kautta. Hart kuuluu myös niihin valittuihin muusikoihin jotka ovat levyttäneet Miles Davisin kanssa. ”On the Corner” –levyn (1972) kappale ”Jabali” on jopa nimetty hänen mukaansa. 70-luvulla Jabali Billy Hart työskenteli pidempiä jaksoja legendaaristen McCoy Tynerin ja Stan Getzin kanssa ja päätyi 80-luvun alussa Dave Liebmanin ja Richie Beirachin Quest-yhtyeeseen. Omalla nimellään Billy Hart on julkaissut yli kymmenen levyä, joista viimeisin, kvartettilevy ”All our Reasons” (2012), ilmestyi hiljattain ECM-merkillä. Illan konsertissa yhtye esittää valikoituja helmiä Hartin entisen työnantajan Herbie Hancockin laajasta tuotannosta.

SIBIS JAZZ / HART PLAYS HANCOCK
8.5.2012 klo 20.00
Musiikkitalo, Black Box Sali
Mannerheimintie 13
liput: 15/10/5 €
www.lippu.fi tai p. 0600 900900 tai Musiikkitalon lipunmyyntipiste

Jussi Kannaste-tenor sax
Jukkis Uotila-piano
Jori Huhtala-bass
Billy Hart-drums

http://billyhartmusic.com

Hart Youtubessa

Eero Koivistoisen paikka suomalaisen jazzin nousua kartoittavalla kokoelmalla on selviö.

Suomen Jazz & Pop Arkisto JAPA on ryhtynyt kokoamaan aineistoa laajaa cd-kokoelmaa varten. Kokoelma pyrkii kattamaan Suomijazzin ammattilaistumisen ja kansainvälistymisen nousukauden vuodet 1960–1975. JAPA kaipaa hankkeen toteuttamista varten valokuvia sekä yksityisäänityksiä. Kokoelma ilmestyy vuonna 2013.

Kokoelma sisältää kolme cd-levyä. Mukana on edustava joukko Suomijazzin merkkinimiä Eero Koivistoisesta Edward Vesalaan ja Heikki Sarmannosta Carolaan. Vaikka aikakausi muistetaan uusista sävelkokeiluista, kokoelmassa on mukana myös perinteisempää jazzia. Hankkeen ideoijana ja aineistokeruun vastaavana on toimittaja Matti Laipio, joka myös kirjoittaa kokoelmaan kansitekstit.

Hanke toteutetaan yhteistyössä levy-yhtiö Artie Musicin kanssa. Hanketta koordinoi arkistonjohtaja Janne Mäkelä. Kokoelma on saanut julkaisutukea Kansan Sivistysrahastolta ja Valtion säveltaidetoimikunnalta.

Suomen Jazz & Pop Arkisto JAPA kerää, säilyttää ja tarjoaa suomalaiseen populaarimusiikkiin liittyvää tietoa ja aineistoa. Viime vuosina JAPA on tullut tunnetuksi kulttuuriperintöaineistojen digitoijana sekä historiateosten julkaisijana. Artie Music on uudelleenjulkaissut runsaasti suomalaisen musiikkihistorian merkkiteoksia, jazzin alueelta muun muassa Helena Siltalan ja Sinikka Oksasen äänitteitä.

Lisätietoja: www.jazzpoparkisto.net/ajankohtaista.php

Kuva: Stefan Bremer.

Uuden Musiikin Orkesteri UMO paransi tuntuvasti konserttikävijämääräänsä sekä alensi julkisesti tuettua lipunhintaansa vuoden 2011 aikana. Julkista yleisavustusta muun muassa Helsingin kaupungilta ja Opetus- ja kulttuuriministeriöltä saava UMO keräsi viime vuonna 75 eri konserttiin noin 34 000 kävijää. Kasvua vuoteen 2010 verrattuna saavutettiin 55,4 %. Tuettu lipunhinta, eli päärahoittajien rahallisen tuen määrä suhteutettuna konserttikävijämääriin, laski vuonna 2011 vuotta aiemmasta 64,30 eurosta 39,50 euroon.

Vaikka UMOn tapahtumien kävijämäärä on kolmen vuoden aikana noussut, Helsingin kaupunki on vähentänyt tukeaan merkittävästi vuosien 2008-2012 aikana. Kokonaisuutena UMOn yleisavustusten suhteellinen osuus toiminnan kuluista oli viime vuonna 65,54 % (vuonna 2009: 79,81 % ja vuonna 2010: 73,73 %). Julkisen tuen väheneminen aiheuttaa orkesterin toimintaan ohjelmistollisia sekä henkilöstöpoliittisia haasteita vuosille 2012-2013. Orkesteri on osaltaan pystynyt kasvattamaan omavarainhankintansa määrää vuodesta 2010 vuoteen 2011 yhteensä 45,4 %.

Tapahtumia erityisryhmille ja musiikkikasvatusta kouluille lisätty

Ennätykselliseen 75 konserttiin vuodessa sisältyi viime vuonna 10 koulu- ja laitoskonserttia ja muutamia muita yleisötyön tapahtumia. UMOn ja lauluyhtye Club For Fiven konserttiin 22.9.2011 kutsuttiin myös useita sosiaalisin ja terveydellisin perustein valittuja yhdistyksiä jäsenineen nauttimaan konserttielämyksestä. Vuonna 2012 toimintaa on kehitetty edelleen lisäämällä konsertteja ja opetustuokioita kouluihin ja hoivakoteihin, avaamalla yleisötyön verkkosivut sekä konserttilippuyhteistyöllä Irti Huumeista ry:n ja Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry:n kanssa.

Vuonna 2011 yleisötyön piiriin kuuluvia tapahtuma- tai muita kävijöitä tavoitettiin 2250. Kuluvan vuoden osalta määrä kasvaa edelleen: huhtikuun 2012 kävijäluku yleisötyön tapahtumissa ja lippuyhteistyössä hipoo jo 2200:ta.

UMO harjoittelee uusissa tiloissa Pasilassa

UMO muutti huhtikuun 2012 alussa uusiin toimitiloihin Pasilaan. Orkesteri harjoittelee YLEn Radiotaloon kunnostetussa tilassa ja hallintohenkilökunta työskentelee viereisessä RTI-talossa.

Tilastot ja kaikki luvut tarkemmin UMO-säätiön toimintakertomuksesta.

Tampere Biennalen taiteellinen johtaja on tätä nykyä säveltäjä Olli Virtaperko, joka tunnetaan paitsi eräänkin omintakeisen ison ex-orkesterin laulajana, myös armottomana Zappa-diggarina, joten on luontevaa että tapahtuman osaksi ovat nyt päässeet myös älykäs rytinä ja rytmimusiikin luova laita.

Perjantai 20.4.
Progen jättiläiset:
Pekka Pohjola Group
Frank Zappa Memorial Pancake Breakfast

Lauri Porra kantaa tyylikkäästi ison vastuun Pekka Pohjola Groupin basistina. Kuva: Maarit Kytöharju.

Perjantain hienosti rakennettu Progen jättiläiset -teemailta toi varmasti nykymusiikkitapahtumalle uutta yleisöä. Kun lauantaina oli vielä jazzimpaa tarjontaa, Biennale näyttäytyi nyt Tampere Jazz Happeningin pikkuserkkuna. Sukulaisuutta korostivat myös fyysiset puitteet, keskittyihän tapahtuman rytmimusiikkipuoli Happeningistä tutuille suorituspaikoille.

Progen suosio pääsi yllättämään järjestäjät, sillä Pakkahuoneen klubitilaksi muutettu sali osoittautui alimitoitetuksi. Taaempana salissa olisi ollut käyttöön lisää tilaa, mutta järjestäjät arvioivat tiiviillä pöytien ja nousevien katsomoiden yhdistelmällä pärjättävän. Toisin kävi.

Sehän on tietysti vain hyvä uutinen että tällainen musiikki kiinnostaa. Progeillan yleisö oli sitä paitsi monenikäistä väkeä. Tyypillisen retrokeikan kansoittavat keski-ikäiset ja vanhemmatkin saivat runsain mitoin seuraa nuorista musiikinrakastajista, progeyleisö on uusiutumassa. Katsomo- ja käytäväpuheiden perusteella moni näistä nuorista on itsekin muusikontaipaleen alussa. Proge onkin aina ollut muusikoiden musiikkia.

Komeata oli kuulla Pekka Pohjolan ylvästä sinfonista progea liki alkuperäisten esittäjien voimin. Pohjolan tyhjäksi jättäneen bassotontin hoitajaksi oli vähemmän yllätyksellisesti pestattu Lauri Porra. Kitaristi Markku Kanerva, kosketinsoittaja Seppo Kantonen ja rumpali Anssi Nykönen olivat aikanaan kaikki Pohjolan luottomiehiä.

Kanervasta ei ole viime vuosina hirveästi kuulunut, joten hänen kova vireensä oli illan makoisin yllätys. Upeasti vetivät kaikki muutkin, ja Porra seisoi sooloissaan omilla jaloillaan, legendaarista Pohjola-tyyliä imitoimatta. Kantonen ei ole nykymusaympyröissäkään eilisen teeren poika, joten hän osasi muovata Biennaleen sopivan levottoman soolovälikkeen Pohjolan arkkitehtuuriltaan aina niin selkeään musiikkiin.

Retrospektiivissä kuultiin vähän musiikkia Pohjolan soolouran alkuvaiheilta, enemmän kypsän progemestarin huippukaudelta ja ihan tarpeeksi jälkikauden heavyjazzia. Kokonaisuus kallistuikin lopulta hieman turhan raskaaksi. Minusta mukaan olisi voinut annostella hieman enemmän keveyttä, herkkiä värejä ja Pohjolan upeasti leikitteleviä teemoja, ja jättää se heavy jazz tehokeinoksi. Nyt raskaasta junnauksesta tuli pitkiksi ajoiksi konsertin valtavirtaa.

Onneksi Anssi Nykänen osasi keventää iltaa sekä spiikeillään että hulvattomilla sooloillaan, joissa mies pisteli ”rytmin vierestä” hyvinkin omituisia jakoja.

Nykänen on tehnyt Pohjola-tribuuttia aiemmin Husband-yhtyeen kanssa, ja se kokonaisuus oli mielestäni eläväisempi, paljolti toisiaan yllyttävistä kitaristeista (Varre Vartiainen & Marzi Nyman) johtuen. Pekka Pohjola Group jäi suosiolla lähemmäksi alkuperäisiä sovituksia. Komeata, kovin komeata ja jylhää meno joka tapauksessa oli, ja toivottavasti Nykäsen uhkaus pakottaa äijät kiertueelle toteutuu.

Timo Kämäräinen kuumensi Zappa-hurmosta. Kuva: Maarit Kytöharju.

Siirtyminen klubin puolelle vei monta astetta levottomamman musiikin pariin. Frank Zapan musiikista isoa osaa voisi väittää häröileväksi ja häiriköiväksi, ja mielestäni samalla viimeisen päälle nykymusiikitapahtumaan sopivaksi.

Helsinkiläinen Frank Zappa Memorial Breakfast Pancake on tehnyt valtavan työn Zapan musiikin kanssa. Suurimman on tehnyt basisti Antti Kivimäki, joka on nuotintanut materiaalin toisten soitettavaksi.

Bändi on tarttunut haasteeseen täysillä, sillä tuntuu että se on ottanut käsittelyynsä tavaraa lähinnä sieltä hankalimmasta päästä. Ei tarvitse kuin seurata rumpali Joni Leinon työskentelyä muutaman biisin ajan, niin käy hyvin selville miten äkkiväärästi vaihtelevaa, alati muuntuvaa on musiikin rytmiikka, ja tematiikka seuraa tietysti perässä.

Silloin kun bändin lento oli parhaimmillaan, tuli hyvin vahva tunne siitä, että ollaan musiikillisen nerouden äärellä.

En koskaan nähnyt Zappaa itseään keikalla, mutta tallenteiden ja lukemani perusteella on jäänyt kuva musiikillisesta diktaattorista, joka piti bändinsä soittajat ankarassa nuhteessa, virheistä sai kärsiä. Suomalaisella cover-bändillä oli se etu alkuperäiseen, että meininki oli rento, tekemisestä silmin nähden nautittiin.

Ja mikäs on nauttiessa, kun bändi on täynnä upeita soittajia. Musiikillinen kudos oli paljolti yhtä risuaitaa, mutta kylläpä svengasi! Sooloissa kirkkaimmista väläytyksistä vastasivat synamarimbaa soittanut Olli Kari ja kitaristi Mikko Enqvist, joka ei onneksi lähtenyt Zappaa imitoimaan.

Vielä astetta persoonallisempaa kitaransoittoa saatiin kuulla kun vieraaksi lavalle hyppäsi Timo Kämäräinen, joka oli pitelemätön pienyhdistelmällä vedetyssä 200 Motels -levyn biisissä. Kämäräisen lisäksi tarvittiin vain rumpali Leino ja laulaja Antti Koivula käsittämättömän menon aikaansaamiseksi. Jos soittaja tuntuu täysin sekoavan, ja silti homma pysyy kontrollissa, ollaan äärimmäisen muusikkouden äärellä. Huikea veto Kämäräiseltä.

Myös festivaalin työn sankari, harmonikkamestari Veli Kujala vieraili hämmentämässä Zappa-soppaa.

Setti painottui laulubiiseihin, ja onpa vaikea keksiä kuka muu Suomessa pystyisi tämän materiaalin tasalle kuin Antti Koivula. Viiksiniekka jaksoi viuhtoa pitkän keikan seremoniamestarina, hyödynsi laitoja myöten isoa äänialaansa. Vaikeusasteita melodioissa totisesti riitti hänelläkin, ja sanoja, sanoja, niitä oli miljoonia, ja niin vain säilyi tolkku kaikessa.

Zappan musiikki nuorten helsinkiläisten tapaan tarjoiltuna oli alusta keskivaiheille vaikeata ja hankalaa ja hupihauskaa, lopussa vähän hitimpää ja edelleen täysin hulvatonta kamaa: iskusävelmät Camarillo brillo, Montana ja Peaches en regalia takasivat keikalle riemukkaan finaalin.

Lauantai 21.4.
UMO Jazz Orchestra
Pipoka & Sam Huber
The Northern Governors

Kirmo Lintinen, Mikko Heiniön Nonno-pianokonserton solisti. Kuva: Maarit Kytöharju.

UMOn nykymusiikkia ja jazzia yhdistänyt konsertti oli hengeltään raskaanpuoleinen, ja tunnelma kohosikin Tullikamarin salissa hitaasti. Myös nykymusiikkiyleisö näköjään riemastuu eniten kevennyksistä, joten alun laahustuksen jälkeen tulleet repäisyt olivat tervetulleita.

Yritin miettiä miksi koin niin vaikeaksi kuunnella Outi Tarkiaisen sävellystä Metsän hiljaisuuteen. Selitykseksi itselleni keksin tämän: laulun käyttö soittimena on ihan ok, ja oudotkin intervallihyppelyt käyvät silloin kun kyse on sanattomasta laulusta. Silloin kun lauletaan sanoilla, ja takana on selkeästi teksti (tässä tapauksessa Eeva-Lisa Mannerin ja Sirkka Turkan runot), jota on tarkoitus kommunikoida, laululinjat ihan oikeasti vaatisivat edes rungoksi “luonnollista” liikettä. Ihmistenväliseen kommunikaatioon suhteuttuina Tarkiaisen Aili Ikoselle säveltämät melodiat (anti-melodiat?) olisivat jotakin aivan friikkiä.

Psykologista vaikeutta liittyi myös siihen ristiriitaan että samaan aikaan kun laululinjat olivat täynnä outoja ratkaisuja, orkesterinhallinta oli huomattavan hyväksyttävää ja konventionaalikorvalle käypää.

Peppe Jalavan värikkäästi kiertoradallaan poukkoillut Pluto ei vielä täysin rentouttanut yleisöä, mutta Aili Ikosen toinen laulubiisi, Paroni Paakkunaisen Ingria sekä etenkin Paakkunaisen sovittama Einojuhani Rautavaaran Hypyt (Pelimannit-sarjasta) sen tekivät.

Näin UMOn ilta oli katettu pääteokselle, Mikko Heiniön Nonno-pianokonsertolle. Se oli painavaa, mutta samalla valloittavaa musiikkia, joka huuhtoi mielen tyhjäksi ja olon auvoisaksi. Ennen sukellusta muistan hämärästi ehtineeni ajatella, että nykytaidemusiikki ja avantgardejazz lähestyvät jatkuvasti toisiaan, ja on jo runsaasti elinvoimaista musiikkia, jossa on turha miettiä kummalla puolella rajaa ollaan. Ja vaikka esityskoneisto ei ole yhtä kuin musiikki, sillä on sittenkin aina vaikuksensa säveltäjään.

Käsiohjelmassa Heiniö kertoo nuoruuden jälkeen vieraantuneensa rytmimusiikista, vain etäinen ihailu jazzia kohtaan jäi jäljelle. Tässä UMO-tilauksessa hänen oli silti alunperin tarkoitus kiertää jazz kaukaa, mutta niin vain bigbandin soundi vei mennessään. Ei Heiniö ole kuitenkaan alkanut jazzsäveltäjäksi, teoksen vahvuus on juuri siinä miten jazz ja ei-jazz ovat koko ajan yhtä aikaa läsnä, syntyy viehkoa vierautta. Ulkopuoliset näkökulmat ovat kaikessa kulttuurissa arvokkaita ja valaisevia, mahdollistavat uuden synnyn vanhojen konventioiden pohjalta vaikkei mitään vallankumousta puuhattaisikaan.

Pipokan ja Sam Huberin kumppanuus on yllättävä ja toimiva. Kuva: Maarit Kytöharju.

Lauantai-illan viihdyttävän taiteen huipentuma oli Pipoka-yhtyeen ja Sam Huberin yhteinen rento veto Klubilla. Pipokan oma tuore kiertue jäi valitettavasti kokematta, mutta aiempien keikkojen perusteella todettakoon että onhan tämä vallan hulvaton kombo. Se on jalostunut muotoonsa pitemmän ajan kuluessa, ja tuskin kukaan olisi suoraan tullutkaan ajatelleeksi, että perustetaanpas sellainen bändi, jossa soivat kimpassa harmonikka, tuuba ja ukulele tahi akustinen kitara.

Vaan onnekkailla muodonmuutoksilla ja sattumillakin on aina ollut musiikinhistoriassa osansa. Pipokan synty ja olemassaolo tekevät minut onnelliseksi.

Veli Kujala liikkuu nykyään rennosti kokeillen kaikkien musiikkien alueilla. Biennalessa hän ehti Zappa-vierailun lisäksi soittaa myös soolokonsertin Finlaysonin kirkossa. Pipokassa Kujalan harmonikka keskustelee hyvinkin avoimin mielin Jarmo Julkusen kitaran ja Petri Keskitalon tuuban kanssa.

Konserttisali-Pipoka muuntui yölliselle klubille viimeisen päälle sopivaksi esiintyjäksi Sam Huberin mukaantulon myötä. Huberista olen kuullut paljon hyvää, mutta koskapa mies ei ole paljoakaan kehäkolmosen ulkopuolella keikkaillut, tämä oli ensikohtaaminen konsertissa. Fanitus alkoi välittömästi. Mikä muhkea ääni, mikä rentous, luonteva yleisön huomiointi ja pettämätön tyylitaju.

Koosteessa mm. Beatlesin I want to hold your hand ja muutamat tinaturnerit saivat hillittömän kohtelun Pipokalta ja Huber viimeisteli huikean kokonaisuuden kabareeotteellaan.

Osmo Ikosen tiukka bassottelu oli The Northern Governorsin svengin tae. Kuva: Maarit Kytöharju.

Siinä missä Huber hoiti viihdyttäjän pestinsä tyylikkäästi, luonteva suhtautuminen yleisöön oli hakusessa The Northern Governors -yhtyeen keikalla. Kalevi Louhivuori on loistava trumpetisti, ja tulee vielä tekemään huikean kansainvälisen uran, mutta funkretkueen seremoniamestarin tehtävät eivät hänelle oikein istu.

Kävin tämän superyhtyeeksi mainostetun souljazzfunkkaavan bändin katsastamassa edellisellä viikolla Jyväskylässä, ja nyt oli noin 400 kertaa kovempi meno. Iso ryhmä lähtee näköjään siitä, että kaikkia muusikoita ei kuitenkaan saada aina keikalle, tuuraajien käyttö on lähtökohta. Jyväskylän ja Tampereen keikkojen välillä oli eroa kolmen muusikon verran, ja naislaulajakin oli jäänyt matkasta.

Ei kannattaisi lähteä tuurauslinjalle, ei ollenkaan. Ei vaikka Jyväskylässä ne tuuraajat olivat yksilöinä erinomaisia, Tampereen keikalla näet huomasi että vakiotyypit saivat huomattavasti tiukemmen paketin aikaan. Nyt se ainoa “vieras” soittaja oli rumpali Mikko Kaakkuriniemi, ja hän nyt ei mitään komppia heikennä.

Jyväskylään verrattuna Osmo Ikonen toi huomattavasti lisää lauluvoimaa (ja sitä paitsi on aina hienoa nähtävää kun basisti pystyy pomppimaan ja soittamaan tiukasti yhtä aikaa). Bändi sai nuorisovoittoisen yleisön hienosti mukaan, ja keikkakäytössä biisit ovat ihan jotain muuta kuin vaisulla levyllä. TNG on oikeasti kova funk-kone, höpöhöpöspiikkien ja turhanaikaisen yleisönkosiskelun poissilpomista vaille oikea superryhmä.

Dee Dee Bridgewater.

Yhdysvaltalainen jazzin lähettiläs Dee Dee Bridgewater esiintyy Oulun juhlaviikkojen avajaiskonsertissa Elojazzeilla perjantaina 3. elokuuta. Lisäksi festivaalilla kuullaan korkeatasoista ja kansainvälistä jazzmusiikkia mm. ruotsalaiselta Viktoria Tolstoylta ja Jimi Tenor & Tony Allenilta. Festivaalin taiteellinen johtaja on jazztrumpetisti Jukka Eskola. Liput tulevat myyntiin torstaina 19.4. klo 9 Lippupalvelun myyntipisteisiin kautta maan. Elojazz-festivaali järjestetään 24. kerran 2.-5. elokuuta Oulussa.

Aittatorin tähtinä jazzlaulajattaret

Säihkyvä jazzlaulaja Dee Dee Bridgewater esiintyy ruotsalaisen Norrbotten Big Bandin solistina perjantaina 3. elokuuta Aittatorin konsertissa. Kolminkertainen Grammy-palkittu laulajatar kuuluu sukupolvensa parhaimpiin ja on ylistetty mm. Billie Holidayn ja Ella Fitzgeraldin tribuuteista. Bridgewater vierailee Suomessa ensi kertaa ja on yksi tunnustetuimmista artisteista Elojazzin historiassa. Hän on tehnyt uraa myös musikaaleissa ja Tony-palkittu Broadway-teoksesta The Wiz. Laulajattaren viimeisin levy Midnight Sun (2011) sisältää kokoelman kauniita rakkauslauluja. Ennen Bridgewateria Aittatorin lavalle nousee rumpali Harri Ala-Kojolan luotsaama Dirty Harry’s Rock ‘n Roll Big Band.

Upeaääninen ruotsalaislahjakkuus Viktoria Tolstoy tähdittää lauantain Aittatorin konserttia Oulu All Star Big Bandin kanssa. Tolstoyn venäläiset juuret tulevat esiin vuonna 2008 julkaistulla My Russian Soul -albumilla. Hänen viimeisimmällä levyllään Letters to Herbie (2011) kuullaan yhdysvaltalaisen jazzpianisti Herbie Hancockin musiikkia. Kansainvälistä uraa tekevä Tolstoy esittää Elojazzeilla perinteisiä jazz-kappaleita ja musiikkia muun muassa Stevie Wonderilta ja Sealilta.

Kansainvälistä väriä lauantaille lisää Jimi Tenor & Tony Allen, joka yhdistelee afrikkalaisia rytmejä ja funkia. 72-vuotias rumpalilegenda Tony Allen on luonut afrobeat-musiikkityylin. Suomalainen moni-instrumentalisti ja taiteilija Jimi Tenor tunnetaan muusikkona, säveltäjänä, soitinrakentajana ja valokuvaajana.

Kotimaisen jazzin kärkinimi Manuel Dunkel Quartet esiintyy lauantaina Aittatorin konsertissa. Manuel Dunkelille myönnettiin Yrjö-palkinto viime vuonna, ja hän on kiistatta yksi kaikkien aikojen hienoimmista suomalaisista saksofonisteista.

Kotimaiset muusikot tyylittelevät klubeilla

Vaativampaakin jazzharrastajaa miellyttävät Verneri Pohjola Quartet ja Klima Kalima päättävät festivaalin Teatteri Riossa sunnuntaina 5. elokuuta.

Verneri Pohjola on tämän hetken suomalaisten jazztrumpetistien ykkösnimi ja arvostettu muusikko myös ulkomailla. Hänen viimeisin levynsä Ancient History ilmestyi hiljattain tunnetulle saksalaiselle ACT-levymerkille. Pohjolan debyyttialbumi, Emma-palkittu Aurora, sai ylistäviä arvioita Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Klima Kalima muodostuu kitaravirtuoosi Kalle Kaliman ympärille. Berliiniläistynyt Kalima on menestyksekkäimpiä ja monipuolisimpia jazzmuusikoitamme Suomen ulkopuolella. Musiikissa näkyy juro kaurismäkeläisyys ja Berliinin rytmit sekä provokatiivisuus. Triossa soittavat myös basisti Oliver Potratz ja rumpali Oliver Steidle.

Helsingissä huippusuosion saavuttanut We Jazz vauhdittaa Elojazzin jatkoklubina Aittatorin konserttien jälkeen. Klubilla kuullaan molempina iltoina livemusiikkia ja lisäksi yleisöä tanssittaa We Jazz DJ-kollektiivi. Perjantaina livebändinä on Mopo, jonka tuore albumi Jee! osoittaa Mopon olevan suomalaisen jazzin keskeisiä tulevaisuuden toivoja. Lauantaina livemusiikkia tarjoaa Timo Lassy Trio, jota vahvistaa maineikas trumpetisti Gerard Presencer.

Jumprun ja Tervasoihdun pääsymaksuttomissa konserteissa esiintyvät paikalliset ja oululaislähtöiset muusikot, kuten ‘Nuff Said, Uinuva, Swingstet, Arctic Swing Trio ja Maria Iivonen. Sunnuntai-iltana jamitellaan Jumprun patiolla.

Tapahtuman ohjelma on kokonaisuudessaan osoitteessa: www.elojazz.com.

Elojazz järjestetään 24. kerran 2.-5. elokuuta 2012. Tapahtuman tuottaa Jazz 20 ry ja se on osa Oulun juhlaviikot -verkostoa. Dee Dee Bridgewaterin ja Norrbotten Big Bandin konserttia osarahoittaa Music on Top -hanke.